Kesälomaretkeksi tänä vuonna valikoitui Norjan Lofootit. Tämä teksti on apuna hänelle, joka pohtii Lofooteille lähtemistä ja mitä ajatuksia minulla heräsi retken aikana ja erityisesti sinulle, joka googlasi ”vaellus Lofootit”, ”Lofootit auto” sekä ”Lofootit pyöräillen” niille, jotka pohtivat polkupyörällä lähtemistä, tästä lopuksi. Eli luvassa paljon eri nimiä vaelluksista, majoituksista ja kaupungeista. Maksettuja mainoksia ei ole, reissu maksettiin kovalla työllä. Matka-aikana oli elokuun ensimmäinen viikko 2022. Alkuun reittikartta, jossa majoitukset ja vaellusten lähtöpaikat ja lopuksi suositukset.
Lofootit taitettiin Tampereelta käsin puolison kanssa ja yhteensä mittariin tuli noin 2500 kilometriä. Autona plugin-hybridi VW Passat. Sähköautoilu on Norjassa helppoa ja useassa paikassa Lofooteillakin tuli vastaan pikalatauspaikkoja ja Teslan Destination chargereita ilman erityistä etsintää. Sähkö ei siis ainakaan lopu Lofooteilla! Tämä tiedoksi myös itselleni, joka tulevaisuudessa pohtii sähköautolla matkailua. Hybridille latauspaikkoja en alkanut etsimään. Norjalaiskilpien jälkeen eniten oli saksalaisia ja mielestäni suomalaiset olivat hyvänä kolmosena. Pyöräilijöitä oli jonkin verran, ei kuitenkaan jonoksi asti.
Reittinä päätettiin ajaa koko Lofootit läpi niin, että Vaasasta ylitetään Itämeri viime vuonna valmistuneella Wasalinen Aurora Botnialla (126 e opiskelijahinnalla 2 henkeä + henkilöauto) ja Uumajassa nukutun yön jälkeen mennään Bodøn kaupunkiin, josta lähtee useita lauttoja päivässä Moskenesiin aivan Lofoottien eteläpäähän. Henkilöauto oli noin 90 euroa, jalankulkijana lautta käsittääkseni oli ilmainen! En ainakaan löytänyt hintoja jalankulkijoille lauttasivulta.
Vaellukset
Retken aikana ehti tehdä neljä vaellusta. Reitit suunniteltiin Stravalla, mikä ehkä matkan jälkeen oli pieni moka, tästä nelosvaelluksen kohdalla lisää.
(1) Vielä saapumisiltana klo 23 majoituttiin Reine Bed & Breakfastissa ja suunnattiin heti Reinebringenin portaisiin. Nepalilaiset sherpat rakensivat kahden vuoden aikana noin 1600 porrasta reilun 400 metrin korkeuteen. Tämän nyppylän päältä otettaneen tunnetuimmat kuvat Lofooteista. Huipulla oltiin miltei keskiyöllä ja valoa oli aivan riittämiin vielä. Portaissa väkeä vielä tähän aikaan oli noin 50, mikä oli yllätys. Päiväsaikaan on varmasti moninkertaisesti enemmän. Reinebringen lienee suosituin reitti, koska portaiden takia se on ”saavutettava” ja portaissa olikin monenikäistä ja -kykyistä väkeä, hienoa!
(2) Kvalvika beach ja Ryten oli retken hienoin vaellus. Hiekkaranta Pohjanmeren rannalla, josta noustiin vielä viereisen vuoren päälle nauttimaan maisemista. Länteen avautui loputon meri, kuin maailma päättyisi.
(3) Justadtindenin päälle reitti oli edestakaisin. Reitti alkaa isolta parkkipaikalta, johon varmasti saa auton. Lopussa oli 25 metrin kiipeilypätkä, missä piti nelinkontin katsoa eteensä, mutta muuten reitti oli käytännössä helppo, nousua tietysti tuli miltei 800 metriä.
(4) Vågakallen oli jo alussa merenrantaa kulkien niin vaativa, että noin 350 metrissä luovutimme huipulle nousun ja jäimme syömään eväitä. Stravasta sokeasti katsottiin vain korkeuskäyrää ja vaikutti siltä, että kyllä sinne pääsee. Reitti oli kuitenkin hyvin tekninen ja joissain blogeissa suositeltiin jopa opasta, kypärää ja kiipeilyköyttä. Reitillä olikin hyvin haastavaa välillä pysyä kivisyyden ja merkkaamattomuuden vuoksi ja ohjeena hyvin usein oli Stravan heatmap, että ollaanko sitä oikealla reitillä?
Matkan muut majoitukset olivat Ballstadissa vanha kalastajamökki, joka oli erittäin tunnelmallinen, jossa huokui ja tuoksui perinteet. Gravermarkassa oltiin kotimajoituksessa (ei enää Bookingissa saatavilla), erittäin siisti ja kattavasti varusteltu keittiö ja viimeisenä päivänä Narvikissa hotellissa. Kotimatka ajettiin Kiirunan, Haaparannan ja normaalia Lapin matkareittiä takaisin.
Suositukset:
- Kvalvikan ranta ja Ryten, on ehdottomasti maineensa veroinen. Hiekkaranta napapiiritwistillä, kaunis ja samalla karu paikka.
- Reinebringen ihan turisteilun vuoksi, vaikka keskiyöllä! Kaikki parkkipaikat ovat varmasti täynnä päiväaikaan, auton joutuu jättämään Reinen kylään ja kävelemään toista kilometriä lähtöpaikalle.
- Majoituksena kannattaa valita jonakin iltana vanha kalastajamökki, niissä pääsee virittäytymään tunnelmaan kunnolla
- Mahdollisimman paljon aikaa kannattaa viettää Leknesistä etelään, siellä Lofootit ovat karuimmillaan, kun vuoret syöksyvät suoraan mereen. Pohjoisemmassa on enemmän tasaista vuorien välissä ja elintilaa. Toki kaunista, mutta muuallakin Norjassa on vuoria ja niittyjä kuten Lofooteilla.
- Lofootit loppuvat Svolvaeriin, reittinä kannattaa harkita myös sieltä lauttaa Skutvikiin takaisin ”mantereelle”. Nyt tietoisesti halusimme Narvikin/Kiirunan kautta ajaa kotiin.
- Pyöräilijöille: Liikenne on melko rauhallista, mutta tie on kapea ja tunneleita on useita. Tunneleiden kuljettavuuden pyörällä voi tarkastaa esimerkiksi täältä. Itse polkisin Moskenesin ja Svolvaerin välin, joka on noin 130 km ajamalla Fv815 E10 sijasta. Matthew Norway teki hyvät videot aiheesta.