Pyöräreissu Giroon – varusteet ja reittisuunnittelu

Written By Rikhard Mäki-Heikkilä
 
 

Varustus

Meiltä kaikilta löytyi tallista sekä maantiepyörä että gravelpyörä. Vaikka matkasta olikin yli 95 % päällystettyä tietä, oli selvää, että ajokiksi valittaisiin gravelpyörät isompien renkaiden ja kiinnitysmahdollisuuksien vuoksi. Tilaa oli riittävästi ja majoitteita ei tarvinnut tällä kertaa kantaa.

Laukut

Laukkuja valittaessa panostettiin laatuun ja toivottavasti pitkään käyttöikään.

Riku: Taakse hankittiin Tailfinin alumiininen taakkateline ja päällä 18 litran laukku. Taakkatelinettä voi valmistajan sivuilla tuunata ja valitsin alumiinisen mallin ritsinpidennyksellä (Long top stay) ja mahdollisuuden kiinnittää sivulaukkuja, vaikka en niitä ostanutkaan vielä.

Etuhaarukkaan kiinnitettiin kaksi Ortliebin pussia à 4 litraa ja teline ruuvattiin kiinni kiinnityspisteisiin, helppo homma. Runkolaukkuna oli Tailfinin pieni laukku, jonka saa myös pienempäänkin pyörään. Sarvissa roikkui Raphan Explore tankolaukku, jolle en voi antaa suositusta hankalan vetoketjun vuoksi. Makella vastaava Rapha Bar Bag malli oli hieman siistimpi ja jopa edullisempi.

Raphalta oli myös bönthöpussi (Explore Stem Bag), johon saa karkkia, evästä tai vaikka ylimääräisen pullon helposti. Suositus millaiselle bönthöpussille tahansa pitkänmatkanpyöräilyissä.

Vaakaputken laukku oli Canyonin oma ja se oli liian pieni kooltaan helppokäyttöiseksi, vetoketju oli liian tiukka ja tila liian pieni. Sivusta seuraten sivulta aukeava Maken Tailfinin laukku oli näppärämpi tai yhtenä vaihtoehtona hankkii sitten koko vaakaputken mittaisen laukun.

Sisäpusseja oli kolmet, kengille yhdet ja likavaatteile yhdet. Kolmas oli ylimääräinen. Ortliebin laukkuihin sai tungettua tavaraa jo muutenkin niin hyvin, ettei sisäpussin tarvetta ollut.

Make: Takana myös Tailfinin tarakka ja 18 litran säkki, sivuille samat Ortliebin 4 litran pussit. Runkolaukkuna oli isompi Tailfin 5,3 litraa ja päällä sivusta aukeava Tailfin. Pakkauspusseja oli enemmän.

Late: Satulalaukku, tankolaukku 9 litraa ja 4 litran sivulaukut, kaikki Ortliebiltä. Tankolaukku oli hankala mekaanisten vaihteiden vaijereiden kanssa ja sopivaa asentoa ei löytynyt. Ilman erikseen hankittavaa laukunkannatintelinettä näin isoa tankolaukkua on vaikea käyttää näppärästi ja varsinkin kun jarrukahvojen väli on kapea. Hampurista hankittiin hieman pienempi SKS vaakaputkilaukku.

Kaikilla oli myös Ospreyn nyrkkiin mahtuva pikkureppu kauppa-asiointiin ja muuhun matkustukseen kuin pyöräilyyn.

Pyörät

Riku: Canyon Grizl 2022, SRAM eTap Rival 1x12, TerraSpeed 40 mm tubeless renkaat, Garmin Edge 1040 + Varia-tutka ja Favero Assioma poljintehomittari

Make: Cervelo Aspero 2021, SRAM eTap Force 1x12, TerraSpeed 45 mm tubeless, Garmin Edge 1050 + Varia tutka ja Quarq kampitehomittari

Late: Giant Revolt 2023, Shimano GRX 2x11, Cadex 40 mm tubeless, Garmin 840, Favero Assioma poljintehomittari

 

Maken Cervelo. Takana Ortliebin säkit ja Tailfinin tarakka. Matkalla Tailfinin varusteet tuntuivat hyviltä, jämäkiltä ja todennäköisesti tulevat palvelemaan pitkään.

 

Varaosat

  • ennakkoon vahatut ketjut ja tarvittaessa ketjuöljyä

  • ekstralinkkejä ketjuihin

  • vaihtajan korvakkeet

  • tubeless-litkua 120 ml matkapakkauksessa

  • venttiilejä ja sieluja

  • tubeless-paikkausaine (= kamelinpaska)

  • nippusiteitä

Työkalut

  • Rengastyökalut

  • CO2-paukut ja minipumppu

  • Kuusiokoloavaimet ja Torx

  • Ketjunavausvälineet

Hygienia

  • henkilökohtaiset lääkkeet

  • ibuprofeeni ja parasetamoli

  • antibiootit (Riku on lääkäri, ei välttämätön)

  • teippiä

  • SPF50 UVA/UVB lasten aurinkorasva

  • Chamois Butter sekä ennen ja jälkeen ajon nivusiin hiertymien estämiseksi.

  • Pyykinpesuainetta

Vaatetus ajoon

  • yksi ajopaita ja alupaita

  • pitkä ajopaita tai irtohihat

  • Yhdet tai kahdet lyhyet ajohousut

  • (irtolahkeet)

  • sadetakki

  • kypärä ja lätsä

  • lyhyet ja pitkät hanskat

  • 2 paria sukkia

Löhöilyyn

  • 2 paria sukkia

  • kolmet bokserit

  • 1-2 T-paitaa

  • Pitkä paita

  • siistimpi ohut takki

  • shortsit

  • pitkät siistit housut

  • lenkkarit soveltuivat ainoina kenkinä moneen tilanteeseen

Reitti ja sen valmistelu

Reitin hahmottelu alkoi aikataulusta ja Giron etapeista. Viimeisellä kisaviikolla olisi ollut Alppien vuorietappeja, mutta niihin ei ehditty. Sopivasti toiselle viikolle ke 21.5. oli reitin ensimmäinen 1. kategorian nousu San Pellegrino in Alpen päälle, jossa oli myös tämän vuoden Giron jyrkimmät kohdat yli 20 % jyrkkyydellä.

Matkaan oli n. 14 päivää aikaa ja matka alkoi lautalla Vuosaaresta Travemündeen. Laivan pyöräteline ei ollut kovin kaksinen ja meillä oli omasta takaa liinat sitomista varten. Lauttamatka sujui tyvenessä kelissä erityisen hyvin ja aloitti myötätuulisen matkan kohti Italiaa.

 

Laivan pyöräteline oli nurkassa kaikenlaisten pölyisten työkalujen ja koneiden edessä. Liinat piti olla omasta takaa.

 

Valmistelu

Stravan reittisuunnittelutyökalu on tehokas ja antaa yleensä hyvän reitin. Se on yleensä myös nopein joten hienot, syrjäisemmät ja rauhallisemmat tiet saattavat jäädä ajamatta. Siksi mahdollisuuksien mukaan hyödynsimme eurooppalaisia pyörävaellusreitistöä eli Euroveloa. Yksi reiteistä eli Eurovelo 3 kulkee Trondheimistä Pohjois-Espanjaan ja reitille liityimme 80 km jälkeen Hampurissa ja tätä ajoimmekin lopun ajan Saksassa.

Saksa pyöräilymaana

Pohjoisen Saksan maaseutu on rauhallista ja hyvin kaunista. Päällysteet ovat hyväkuntoiset ja suuren osan matkasta reitti meni peltoteillä. Soraa reitillä oli sopivasti ja mukavuuden kannalta 40 mm rengas oli tärkeä.

Isompien teiden vieressä meni kevyenliikenteenväylä, jonka leveys on maksimissaan puolet Suomen väylistä. Tämä oli tosin aivan riittävää. Ajotiellä ajettiin lopuksi melko vähän ja autoilijat olivat huomaavaisia.

Hollanti

Yksi alustavan reitin kiintopisteistä oli Amsterdam. Sinne saavuttiin junalla ja lähdettiin pyörällä. Pyöräilyinfra on Hollannissa massiivinen ja muitakin pyöräilijöitä on valtava määrä. Keskustasta lähtö aamulla klo 8 sattui pahimpaan pyöräruuhkaan, mikä sinänsä oli myös hauska kokemus.

Kohti Belgiaa ajettiin Amstel-joen vartta sekä laajojen peltojen, niittyjen ja kukkapeltojen läpi. Myötätuuli jatkui ja mäkiähän ei tietysti Hollannissa ole.

Belgia

Reitti Amsterdamista Gentiin piirrettiin Stravalla. Ensimmäinen kiintopiste oli Antwerpenissä, jota ennen reitti oli piirtynyt Grenspark Kalmthoutse Heiden kansallispuiston läpi. Täällä reitti meni käytännössä hiekkadyynin yli, joka piti taluttaen tunkata läpi muutama sata metriä. Eipä siinä, hauska kokemus, mutta Strava suositteli tätä pisteiden Amsterdam-Gent välille.

Antwerpenistä jatkettiin tietoisesti edelleen pidemmän kautta jokivartta pitkin kohti Gentiä ja haluttiin välttää hieman lyhyempi ison tien kevyenliikenteenväylä.

Yhteenvetona Belgian ja Hollannin pyöräinfra on hyvin kehittynyt, reitit on merkitty erittäin selkeästi ja sujuvuuteen on panostettu. Pyörätieverkosto on osin täysin erillinen autoista ja risteykset on erotettu alikuluilla tai muilla ratkaisuilla.

Ranska

Rajaseudulla matkattiin hetken matkaa Eurovelo 5:tä ja suunnaksi otettiin Roubaixin velodromi. En tiedä, oliko velodromi auki varsinaisesti yleisölle, mutta kierros silti siellä ajettiin! Reitille poimittiin vielä klassikkokilpailu Paris-Roubaixin toiseksi viimeinen 1,4 km mukulakiviosuus Willems à Hem. Tämä oli kisan mukulakiviosuuksien vaativuusasteikolla 2/5, mutta ei sekään helpolla päästänyt.

Lillestä lähdettiin kohti Pariisia ja siellä ajettiin kaksi siirtymää asemalta hotellille ja takaisin asemalle kohti Nizzaa.

Ranskan junissa pyöränkuljetus ei ole kovin yksinkertaista. TGV-luotijunaan ei omien hakujeni perusteella saa tuoda purkamatonta pyörää kuin Pariisin ja Lyonin väliseen junaan. Täten pyörä tuli purkaa ja pakata. Koska varustuksemme oli mahdollisimman kevyt, mitään pyöräsuojapussia ei otettu vaan ostimme elmukelmua, etukiekko otettiin pois ja koko mankeli pyöritettiin muoviin. Maksimitat puretulle pyörälle on 90 x 130 x 50 cm. Molemmilla kerroilla konduktöörit olivat hyvällä tuulella. Pyöränpakkaussuoritus oli hylätty, mutta kolme nuutunutta reppanaa pyörineen silti otettiin junaan. Omat liinat tulivat taas tarpeeseen. Suosittelen pyöräpussia ensi kerralle.

Check-in Pariisin asemalla.

Kohti Nizzaa. Pakkaussuoritus oli hylätty, mutta hyväntuulinen konduktööri otti veljekset silti junaan.

Italia

Nizzasta San Pellegrinolle piirrettiin ennen matkaa jo alustava luonnos, jossa käytäisiin muutaman kerran sisämaassa isompien mäkien yli.  Ranskan puolella Rivieralla ajettiin autotiellä koko matka ja Italiaan tultuamme Riveralla alkoi hyvin nopeasti melko uusi ja osin vielä vaiheessa oleva erillinen pyörätie, joka todennäköisesti oli vanhaa junaradan pohjaa. Tässä vauhtia riitti ja yhteensä sitä päästiin ajamaan n. 50 km. Tämän jälkeen palauduimme tienlaitaan ja liikenne alkoi jo rasittamaan. Ensimmäinen majoitus oli otettu Sasselloon, jonne noustiin 500 m ja sieltä vielä noin tonni noustiin lisää ennen laskua rantaan ja kohti Genovaa. Genovassa saimme tarpeeksemme Välimerestä ja muutimme reitin sisämaahan Mount Fascen kautta. Liikenne hiljeni heti ja ajajien jutut paranivat.

Seuraava majoitus oli Carascossa B&B:ssä, joka oli ehkä matkan mukavin ja kotoisin majoitus. Lyhyen rantakoukun jälkeen jätimme Välimeren viimeistä kertaa ja ajoimme Toscanan läpi kohti Giron reittiä Pieve Foscianassa. Viimeinen majoitus oli San Pellegrinon mäessä n. 100 m nousun jälkeen ja aamulla iskettiin matkaan kohti etappia.

Giron 11. etappi

Huipulle vievä tie suljettiin klo 11. Lähdimme n. 9.20 ja huipulla oltiin klo 11 aikoihin. Itse etappi alkoi klo 12 ja nousuun tultiin n. 13.30. Tien sulkeminen ei olisi estänyt tosin pyörällä polkemista ja ajajia oli liikkeellä aivan viimeisillä hetkilläkin jopa mainoskaravaanin aikana, joka tulee noin tuntia ennen kilpailijoita. Nämä kuskit saivat sekä autokolonnan tööttäilyä mutta myös fanaattista kannustusta. Meitäkin työnnettiin ahterista ja kannustettiin jyrkimpien 20 % nousukulmien yli polkiessa.

 

Maailman kaunein lippu San Pellegrinolla.

 

Autoja ja moottoripyöriä oli monta sataa. Tiellä tapahtui käytännössä koko ajan ja viimeisen auton mentyä kisayleisö tyhjeni hyvin nopeasti joko pyörillä, autolla tai kävellen pois. Tehokkain tapa poistua vuorelta on polkupyörä. Kaikki voi ohittaa ja puikkelehtiminen on helppoa.

Reittisuunnitelmaan oli varattu lento Milanosta, joten sinne siirtymiseen ja pyöränkuljetuspahvilaatikon hankkimiseen oli varattu yksi päivä. Laatikko löydettiin todella uskomattomalla tuurilla heti ensimmäisestä pyöräkaupasta Sportissimosta, josta laatikot saatiin ilmaiseksi ja kiitoksena tehtiin pienet varusteostokset. Taksinkin kohti majoitusta soitti mekaanikko. Vilpitön suositus!

Milano-Malpensalle siirtyminen ei ollut helppoa tulvien vuoksi ja juna+bussi kesti melko kauan. Helsinkiin päästiin ongelmitta ja pyörä on taas kasattu kuntoon.

Budjetti

Päätimme majoittua aina sängyssä, joten 12 vuorokauden matkassa majoitus kolmelle lomakauden ulkopuolella viime tingassa varattuna oli kuitenkin varsin edullinen ja alennusta listahinnasta sai n. 30 %.

Lauttamatkalla kannatti ottaa ateriapaketti. Ruokailut matkalla vaihtelivat. Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa hintataso oli Suomen tasoa. Ranskassa ja Italiassa oli hieman halvempaa.

Rikhard Mäki-Heikkilä
Next

Vanhan kirkon sorakierros – hiekkapyöräilyreitti läntisessä Keski-Suomessa