Treadmill VO₂ & Session Builder – hiihtäjän Excelistä selainpohjaiseksi työkaluksi

Käytä laskuria täällä

Suunnittelen tulevia tutkimusprojekteja uloshengitysilman lämpötilasta ja kosteudesta ja siihen tarvitaan osana mittauksia siirrettävä kontrolloitava mittalaitteisto. Siksi ostin Technogym MyRun -juoksumaton.

Ennen kuin laitteella voi tehdä “oikeaa” tutkimusta, sen kanssa pitää elää hetki arjessa. Aloitin siis tekemällä sitä, mitä olen entisenä maastohiihtäjänä tehnyt ennenkin: rakensin harjoituksia juoksumatolle ja saada tuntumaa uuteen laitteeseen.

Tästä syntyi tämä juoksumaton VO₂-laskuri ja harjoitusten rakentelutyökalu.

Sivu on käytännössä kehitetty ja hiottu selainversio raa’asta Excelistä, jonka rakensin vuosia sitten urheilijana itselleni. Nyt se on siistimpi, helpompi käyttää ja avoin kaikille, jotka haluavat suunnitella juoksumattotreenejä hiukan jäsennellymmin kuin “4:00 min/km muutaman prosentin ylämäkeen kunnes tuntuu pahalta”.

Alkuperäinen Excel: harjoitus lukittuna VO₂-tavoitteeseen

Hiihtovuosinani suurin osa juoksumattotreeneistäni oli ylämäkeen. Tasaisella juoksumatolla juokseminen on ihan mukavaa, mutta jos haluaa mennä maastohiihdon kannalta lajinomaisempaan suuntaan ja aktivoida lihaksia eri tavalla, kaltevuus kannattanee asettaa 4–10 % välille.

Koska olen vuosian aikana tehnyt useita mattotestejä, tiesin suunnilleen oman VO₂max-arvoni ja laktaattikynnykset. Kun istun suunnittelemaan harjoitusta, ajattelen usein intensiteettiä hapenoton eli VO₂:n kautta enkä pelkkänä vauhtina:

“Haluan juosta 4 × 6 minuuttia noin 55 mL/kg/min tasolla. Jos valitsen 6 % kaltevuuden, mikä on silloin vauhti?”

Ongelma: juoksumatto näyttää vauhdin ja kaltevuuden, ei VO₂:ta. Niinpä rakensin yksinkertaisen taulukon tekemään muunnoksen:

• Sisään: vauhti, kaltevuus, kehon paino

• Ulos: arvioitu VO₂, MET-arvo, matka, energiankulutus jne.

• Sen jälkeen käänsin laskun toiseen suuntaan: lukitsin VO₂:n ja kaltevuuden ja ratkaisin, mitä vauhtia milläkin kaltevuudella juostaan.

Tulostin taulukon paperille tai otin siitä kuvakaappauksen, laitoin sen juoksumaton viereen ja juoksin harjoituksen. Työkalu oli karkea mutta yllättävän hyödyllinen.

Excelistä juoksumaton VO₂-laskuriksi

Uusi Treadmill VO₂ & Session Builder säilyttää saman perusidean, mutta paketoi sen muotoon, jota jaksaa oikeasti käyttää.

Asetat oman kehon painosi ja juoksun taloudellisuuden (tästä lisää alla).

Kullekin vedolle lisäät:

• nopeuden km/h (tai vauhdin min/km)

• kaltevuuden (%)

• keston tai matkan

Laskuri arvioi:

• VO₂:n (mL/kg/min)

• MET-arvon

• matkan, nousumetrit ja energiankulutuksen (kcal)

Sen jälkeen voit:

• lukita VO₂:n ja ratkaista vauhdin tai kaltevuuden (esimerkiksi “45 mL/kg/min 7 %:ssa – mikä vauhti?”)

• rakentaa koko harjoituksen veto vedolta

• katsoa yhteenvedosta kokonaiskeston, matkan, nousumetrit, keskimääräisen VO₂:n, keskinopeuden ja kokonaisenergiankulutuksen

• viedä harjoituksen TXT-, PDF- tai Excel-muodossa ja ottaa sen mukaan juoksumatolle

Pidän yleensä iPadia MyRunin vieressä. Viety treenisuunnitelma on ruudulla, samalla kun Zwift tai jokin muu sovellus tallentaa juoksun. Se on pieni asia, mutta on yllättävän rauhoittavaa nähdä “tämä veto on suunnilleen 50 mL/kg/min tasoa” eikä vain “tämä tuntuu aika pahalta”.

Juoksun taloudellisuus -liukusäädin: hyödyllinen, mutta monella tapaa väärä

Yksi uusi ominaisuus verrattuna vanhaan Exceliin on juoksun taloudellisuus -liukusäädin. Tässä törmätään heti fysiologiseen ongelmaan.

Juoksun taloudellisuus tarkoittaa karkeasti sitä, kuinka paljon happea tarvitset juostaksesi tietyllä submaksimaalisella vauhdilla. Kaksi juoksijaa voi omata saman VO₂max-arvon, mutta hyvin erilaisen taloudellisuuden. Silloin 4:30 min/km voi olla toiselle mukava pk-vauhti ja toiselle jo kovin raskasta.

Laskurin liukusäädin skaalaa VO₂-arvoja suhteessa “tyypilliseen harjoitelleeseen juoksijaan”:

• 90 % = hyvin taloudellinen (tarvitsee vähemmän happea tiettyyn vauhtiin)

• 100 % = tyypillinen seuratasoinen juoksija

• 110 % = heikompi taloudellisuus (tarvitsee enemmän happea samaan vauhtiin)

Tieteellisesti yksi liukusäädin on tietenkin pelkistys:

• taloudellisuus riippuu antropometriasta, jänteiden jäykkyydestä, juoksutekniikasta, voimasta, kengistä, väsymyksestä ja luultavasti myös mielialasta ja kofeiinista

• se muuttuu (drifts) harjoituksen keston, harjoitustaustan, lämpötilan ja monen muun tekijän mukana

• jos haluaa tietää oman profiilin tarkasti, tarvitaan useita labramittauksia eri vauhdeilla – ei yhden nettisivun arvausta

Miksi se sitten on mukana?

Koska se on hyödyllinen opetuksellinen ja vertailutyökalu.

Taustalla olevat yhtälöt antavat VO₂-arvon teoreettiselle “keskimääräiselle” juoksijalle. Liukusäädin esittää yksinkertaisesti kysymyksen: “Entä jos olet vähän taloudellisempi tai vähän huonompi kuin tämä?” Se antaa mahdollisuuden personoida lukemia sen verran, että harjoitukset alkavat tuntua järkeviltä juuri sinulle, ilman että väitetään mallin tuntevan fysiologiasi täydellisesti.

Missä oma liukusäätimeni on – ja miksi

Hieman taustaa omasta kunnostani, jotta numerot asettuvat mittasuhteisiin. Kirjoitushetkellä marraskuussa 2025 olen entinen hiihtäjä ja nykyinen maltillisen tasoinen juoksija. Viimeisin 3000 m testi on noin 10:30, eli en ole lähelläkään eliittiä, mutta en myöskään aivan aloittelija.

Viimeisimmässä VO₂max-testissä, joka tehtiin osana Jyväskylän yliopiston tutkimusta, ensimmäinen laktaatti- / ventilaatio-kynnys (LT1) oli:

• vauhti noin 4:48 min/km

• VO₂ noin 43 mL/kg/min

• kaltevuus 1 %

Kun syötän nämä arvot laskuriin ja yritän sovittaa mallin vastaamaan mitattuja arvoja, oma liukusäätimeni asettuisi noin 93–94 %:n tasolle eli hieman taloudellisemmaksi kuin “tyypillinen harjoitellut juoksija”, jota yhtälöt oletuksena käyttävät.

Pidemmillä peruskestävyysharjoituksilla lienee realistisempaa käyttää noin 95–96 %:a, koska väsymys ja mekaniikka 90–120 minuutin juoksussa eivät ole sama asia kuin lyhyessä mattotestin 3 minuutin kuormassa. Kun rakennan itselleni juoksumattotreenejä, liukusäädin pyörii yleensä 96–98 %:n välillä, riippuen siitä, kuinka optimistinen olen sinä päivänä.

Suosittelen lukijalle samaa lähestymistapaa:

• käytä liukusäädintä siihen, että saat mallin suurin piirtein linjaan oman testisi, kilpailujesi tai tuntemustesi kanssa

• älä jää pohtimaan, oletko 95 % vai 97 % -ihminen – ero on pienempi kuin päiväkohtainen vaihtelu jaloissasi

Miten käytän laskuria itse

Tällä hetkellä olen vielä opetteluvaiheessa. Viime talven aikana olen tehnyt noin 3–4 juoksumattotreeniä viikossa – osin tutustuakseni MyRuniin, osin nähdäkseni, missä kohtaa laskuri käyttäytyy nätisti ja missä ei.

Tyypillinen strukturoitu treeni voisi minulla näyttää tältä:

• 15–20 min helppoa verryttelyä

• 4–6 × 5 min ylämäkeen, niin että:

  • VO₂ on lukittu esimerkiksi 50–55 mL/kg/min tasolle

  • ensimmäinen veto matalammalla kaltevuudella ja suuremmalla vauhdilla

  • myöhemmät vedot jyrkemmällä kaltevuudella ja hieman pienemmällä vauhdilla, mutta samalla VO₂-tasolla

  • kevyttä juoksua vetojen välissä

• loppuverryttely

Laskuri auttaa vastaamaan kysymyksiin kuten:

• “Jos haluan, että kaikki vedot tuntuvat metabolialtaan saman tasoisilta, miten voin vaihdella vauhtia ja kaltevuutta toisiinsa nähden?”

• “Kuinka paljon nousua tässä harjoituksessa oikeasti kertyi?”

• “Jos tiedän keskimääräisen VO₂:n ja kehon painoni, kuinka paljon energiaa tämä sessio karkeasti kulutti?”

Joinakin päivinä leikin myös porrasteisesti nousevalla VO₂:lla: jokainen veto 2–3 mL/kg/min kovempaa kuin edellinen, kaltevuus samana ja vain vauhtia säätäen. Se on kätevä tapa rakentaa hallittu pyramidiharjoitus.

Harjoitusten vertailu: sama VO₂, eri tarina

Yksi syy julkaista laskuri oli näyttää, kuinka erilaisia kaksi juoksumattotreeniä voivat olla, vaikka keskimääräinen VO₂ olisi sama.

Kuvitellaan esimerkiksi kaksi 5 minuutin vetoa noin 50 mL/kg/min tasolla:

• harjoitus A: maltillinen kaltevuus, maltillinen vauhti

• harjoitus B: jyrkempi kaltevuus, hitaampi vauhti, sama VO₂

Metabolialtaan ne ovat samankaltaisia, mutta mekaanisesti eivät:

• suurempi kaltevuus siirtää kuormaa enemmän takaketjun lihaksia ja muistuttaa enemmän ylämäkihiihdon kaltaista tekemistä

• suurempi vauhti pienemmällä kaltevuudella tuntuu enemmän tasaisen maantiejuoksun kaltaiselta, erilaisten koordinaatio- ja iskutuskuvioiden kanssa

Jos lukitset laskurissa VO₂:n 50 mL/kg/min tasolle ja alat nostaa kaltevuutta samalla kun lasket vauhtia (tai päinvastoin), näet tämän vaihtokaupan numeroina. Valmentajille ja omatoimisille harjoittelijoille tämä on arvokasta: voit rakentaa harjoituksia, jotka ovat metabolialtaan vertailukelpoisia mutta lajispesifejä sen mukaan, mihin kilpailuun tai lajiin haluat valmistautua.

Valmentajille ja harrastajille

Näen tälle juoksumaton VO₂-laskurille kaksi pääkäyttäjäryhmää.

Valmentajat ja tavoitteelliset urheilijat:

• rakenna treeni kerran, vie se PDF- tai Excel-muodossa ja jaa urheilijoille

• lukitse harjoitukset VO₂-tasolle ja säädä sitten kullekin urheilijalle sopiviksi:

• kehon painon

• yksilöllisen juoksun taloudellisuuden
  perusteella

• käytä yhteenvetoriviä nopeaan katsaukseen siitä, kuinka paljon aikaa vietetään tietyillä VO₂- tai MET-alueilla

Uransa alkutaipaleella olevat harrastejuoksijat:

• jätä VO₂ ensin huomioimatta ja syötä vain omat tutut vauhtisi ja kaltevuudet

• lisää kehon painosi

• katso, millaisia VO₂- ja kaloriarvoja laskuri antaa ja miten pienet muutokset (esim. +1 % lisää kaltevuutta) muuttavat niitä

Ajan kanssa kokemus karttuu, käyt ehkä kilpailuissa tai mattotestissä ja saat numeerista dataa tuntemustesi tueksi, voit hienosäätää liukusäädintä ja alkaa ajatella treenejä VO₂:n kautta. Ensimmäisenä päivänä sinun ei tarvitse olla liikuntafysiologi.

Miten tämä sopii yhteen mittarien ja appien kanssa

Tällä hetkellä oma työnkulkuni näyttää suunnilleen tältä:

• suunnittelen harjoituksen laskurilla

• vien sen TXT- tai PDF-muotoon ja avaan iPadilla tai vastaavalla juoksumaton viereen

• tallennan itse juoksun Zwiftillä (tai muulla sovelluksella), jolloin harjoitus päätyy Garminiinkin / Stravaan / muille alustoille

• Lisään Stravaan kuvakaappauksen laskurista ja piirrän/kirjoitan mahdolliset muutokset

Jatkossa yksi kiinnostava mahdollisuus olisi, että laskuri loisi suoraan .FIT-tiedoston, jonka voisi ladata kelloon tai pyöräilytietokoneeseen strukturoiduksi harjoitukseksi. Sitä en ole vielä tehnyt, mutta rakenne on olemassa: laskuri tietää jo jokaisen vedon, vauhdin ja kaltevuuden.

Jos olet sovelluskehittäjä tai käytät paljon harjoitusohjelmistoja ja sinulla on vahvoja mielipiteitä parhaista vientiformaateista, kuulen ajatuksiasi mielelläni.

Tutkimuspuoli: VO₂, ventilaatio ja hengitysilman lämmittäminen

Juoksumatto ja tämä laskuri ovat myös osa isompaa tutkimushanketta. Tällä hetkellä yksi tutkimuskysymyksistä on sykkeen ja ventilaation (hengitysmäärä litraa minuutissa) suhdetta:

• jos syke on 140 lyöntiä/min, onko ventilaatio aina esimerkiksi 80 L/min? (minulla näin oli VO₂max-testissä)

• kuinka paljon tämä suhde vaihtelee ihmisten välillä ja saman ihmisen sisällä ajan myötä?

Pitkän aikavälin tavoitteena on rakentaa suurempi ventilaatio­malli ja sen kautta arvioida, kuinka paljon ilmaa täytyy kuormituksen aikana lämmittää ja kostuttaa hengitysteissä. Tämä on tärkeää, kun mietitään keuhkoputkien kuormitusta erityisesti kylmässä ja kuivassa ilmassa – aihe, joka nousee esiin sekä astmassa että kestävyysurheilussa.

Treadmill VO₂ -laskuri on pieni rakennuspalikka tässä kokonaisuudessa:

• se auttaa suunnittelemaan vakioituja juoksumattotreenejä osallistujille, VO₂max-prosenttiin sovitettuina (esimerkiksi 120 minuutin juoksu noin 65 % VO₂max-tasolla)

• se tarjoaa pohjan, jolla juoksumaton asetukset yhdistyvät fysiologisiin arvioihin, jotka puolestaan linkittyvät ventilaatio- ja hengitysteiden mittauksiin

Ja vaikka laskuri on kaikille avoin ja tarkoitettu arjen harjoitteluun, taustalla on aika nörtti tutkimusagenda.

Turvallisuus, rajoitteet ja miten “leikkiä” työkalulla

Muutama tärkeä huomio:

• tämä ei ole lääkinnällinen laite; se ei diagnosoi mitään eikä korvaa lääketieteellistä arviota

• VO₂-arvot ovat arvioita standardiyhtälöistä ja taloudellisuussäätimestä, eivätkä vastaa oikeaa mattotestiä ja hengityskaasuanalyysiä

• os sinulla on oireita (rintakipua, poikkeavaa hengenahdistusta, voimakasta vinkunaa jne.), oikea lähtöpiste on terveydenhuolto, ei uusi mattoharjoitus

Rakensin laskurin kannustamaan uteliaisuuteen:

• muuta kaltevuutta ja katso, miten VO₂ ja nousumetrit käyttäytyvät

• lukitse VO₂ ja testaa erilaisia vauhdin ja kaltevuuden yhdistelmiä

• kokeile “eliittijuoksijan” taloudellisuutta ja katso, millaisia vauhteja se edellyttäisi

Ajattele työkalua välineenä, joka yhdistää juoksumatolla tuntuvan rasituksen muutamaan yksinkertaiseen fysiologiseen käsitteeseen – ei tiukkana harjoitusreseptikoneena.

Mitä seuraavaksi – ja toiveita otetaan vastaan

Tämä juoksumaton VO₂-laskuri on sivuston toinen työkalu (pyöräilyn energiankulutuslaskurin jälkeen) toivottavasti kasvavassa urheilufysiologian laskurien kokoelmassa. Tällä hetkellä tutkin muun muassa:

– syke–ventilaatio-suhteisiin liittyviä työkaluja
– ventilaatioon, hengitettyyn tilavuuteen ja hengitysilman lämmitys- / kostutustarpeeseen liittyviä arvioita

Jos sinulla on laskuri, jonka haluaisit näkevän päivänvalon tai jotai, mitä lasket toistuvasti taulukossa tai paperin reunaan, kuulen siitä mielelläni.

Löydät Treadmill VO₂ & session builderin osoitteesta rikhard.fi/calculators. Käytä sitä, riko se, lähetä palautetta – ja ennen kaikkea nauti ajasta juoksumatolla, olitpa sitten jahtaamassa VO₂-lukuja tai vain yrittämässä selvitä suomalaisesta tai mistä tahansa talvesta järjissäsi.

—

Rikhard

Pakkasrajat maastohiihdossa – onko -20 °C liian paljon?

Lyhennelmä julkaistu vieraskirjoituksena 18.11.2025 hiihtokokki.fi

Alkutalven ensimmäiset kilpailut on hiihdetty pohjoisessa. Olin Team Electrofitin mukana kymmenen päivää ja testattiin runsaasti suksia, annettiin influenssarokotteet ja vauhti oli lupaavaa kohti Rukaa.

Oloksen kisoissa sunnuntaina kilpailtiin hieman kirpeämmässä pakkassäässä noin -10–12°C:n lämpötilassa, vaikka Muonion kirkonkylällä olikin -25°C, kiitos tunturisään inversion Tämä ilmiö on tuttu monelle pohjoisessa ulkoilevalle eikä kisan perumista tai hiihtäjien turvallisuutta tarvinnut nyt pelätä.

Maastohiihto, yhdistetty ja ampumahiihto ovat poikkeuksellisia olympialajeja. Ennen vuorihiihdon tuloa olympialaisiin ensi talvena ne ovat olleet ainoat kestävyysurheilulajit, joissa kilpaillaan selvästi pakkasen puolella. Kylmä ilma kuuluu lajin luonteeseen, mutta jossain kulkee raja, jossa terveysriski voi kasvaa suuremmaksi kuin urheilullinen hyöty. Tällä hetkellä FIS:n kilpailusäännöissä lukee, että kilpailu voidaan järjestää, jos kylmin kohta ladulla on -20 °C tai lämpimämpi. Lisäksi tuuliolosuhteet on otettava huomioon.

Kylmä vaikuttaa koko kehoon rasituksessa ja aihe on hyvin laaja. Tässä kirjoituksessa keskityn hengitysteihin kohdistuviin vaikutuksiin kylmässä ilmassa kilpailtaessa.

Mitä kylmä tekee hengitysteille?

Kovatehoinen kestävyysrasituksessa keuhkot hengittävät 100–200 litraa minuutissa. Pakkasilmassa sisäänhengitettävä ilma on hyvin kylmää ja kuivaa. Kun kylmä ja kuiva ilma virtaa nopeasti hengitysteiden läpi, se jäähdyttää limakalvoja, kuivattaa hengitysteitä ja kuormittaa keuhkoputkia mekaanisesti ja kemiallisesti.

Pitkällä aikavälillä tämä voi lisätä riskiä sairastua astmaan. Selvää syy-yhteyttä ei ole kuitenkaan selvitetty, mutta tiedämme hyvin, että varsinkin hiihtäjillä astmaa on enemmän kuin muulla väestöllä. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että astma ei kehity yhdessä kilpailussa, mutta yksittäinenkin raju rasitus kylmässä ilmassa voi ärsyttää hengitysteitä päiviksi.

Mitä hiihtäjät itse ajattelevat pakkasrajoista?

Väitöskirjatyöni yhteydessä teimme kyselytutkimuksen suomalaisten maastohiihtäjien hengitysterveydestä keväällä 2019. Yhtenä pienenä, mutta mielenkiintoisena osuutena kysyimme myös urheilijoiden omia mielipiteitä kilpailujen pakkasrajoista. Tulokset julkaistiin yhteenvetona hengitystutkimus.fi -sivustolla. (linkki)

Kysymykset olivat:

• “Kylmällä säällä, kilpailetko aina jos kilpailu järjestetään?” (kyllä/ei)

• “Jos saisit itse päättää, mikä olisi sopiva lämpötilaraja oman ikäluokkasi kilpailuissa?” (avoin vastaus)

Mitä selvisi? (351 vastaajaa)

• 66 % hiihtäjistä kertoi kilpailevansa aina, jos kilpailu vain järjestetään.

• Kun tarkasteltiin yli 16-vuotiaita (joita FIS:n -20 °C raja käytännössä koskee), vain 13 % piti -20 °C:ta tai kylmempää sopivana pakkasrajana.

• Keskimäärin sopivana rajana pidettiin

  • -16,8 °C yli 16-vuotiailla

  • -15,1 °C alle 16-vuotiailla.

Toisin sanoen, suurin osa urheilijoista toivoisi lämpimämpää rajaa kuin nykyinen -20 °C. Tämä on mielestäni tärkeä viesti. Urheilijat ymmärtävät kylmän osana lajia, mutta eivät halua kilpailla mihin hintaan hyvänsä. 

Tutkimuksen jälkeen ennen tulosten julkaisua Suomen Hiihtoliitto oli jo nostanut pakkasrajaa Suomessa -15 °C:een, mikä vastaa käytännössä nuorten keskimääräistä mielipidettä. Skandinavia Cupissa aikuisilla on puolestaan käytetty tiukempaa -17 °C rajaa kaudesta 2016–2017 alkaen ja tätä on sovellettu useaan kertaan sen jälkeen.

Sprintti, normaalimatka ja pitkät matkat – pitäisikö rajat erotella?

Keskustelussa urheilijoiden ja kollegojen kanssa on noussut esiin kaksi näkökulmaa.

• Sprintti kovassa pakkasessa tuntuu monesta urheilijasta rajummalta hengitysteiden kannalta, koska hiihtovauhti ja intensiteetti on jopa maksimihapenottokykyä korkeammalla tasolla ja tämä toistuu finaaliin pääsevillä neljästi päivän aikana.

• Normaalimatkoilla ja pitkillä matkoilla altistus on pidempi, mutta vauhti ei ole kova, mutta altistuksen määrä on hyvin pitkä ja muun kehon altistuminen on otettava myös huomioon.

Altistuksen kesto ja teho yhdessä ratkaisevat sekä hengitysteiden kuormituksen että paleltumisriskin. Nykyinen yksi yhteinen -20 °C raja kaikille kilpailumuodoille ei ota tätä huomioon.

Itse näkisin järkevänä, että, sprintissä voidaan harkita matalampia (lämpimämpiä) pakkasrajoja Pitkillä matkoilla tulisi huomioida erityisesti paleltumis- ja hypotermiariski (esim. sormet, varpaat, kasvot, sukuelimet).

Miksi tutkimusta sopivasta pakkasrajasta ei ole?

Leikitään, että laitetaan hiihtäjät hiihtämään kovaa eri pakkasissa, mitataan kehon lämpöä, tulehdusmarkkereita, keuhkofunktiota ja todetaan, että “tästä lämpötilasta alkaen ei saa enää kilpailla”.

Käytännössä tällainen tutkimus olisi eettisesti lähes mahdoton. Tutkittavia ei voi tahallisesti altistaa olosuhteisiin, joiden odotetaan aiheuttavan limakalvovaurioita tai paleltumia. Vakavien paleltumisvammojen riski ei ole hyväksyttävä, vaikka tutkittavat osallistuvatkin vapaaehtoisesti. Eettiset toimikunnat eivät todennäköisesti hyväksyisi tutkimusasetelmia, joissa haitta on näin selkeästi ennakoitavissa.

Toinen vaihtoehto olisi tieteen kielellä opportunistinen tutkimus eli mennään valmiiksi kylmiin kilpailuihin ja tehdään mittauksia ennen lähtöä, kilpailun aikana kannettavilla antureilla ja heti maaliin tullessa (esim. spirometria, veren merkkiaineet, kehon lämpötila).

Tämä voi olla käytännön kannalta hankalaa, mutta voisi olla hyvillä resursseilla mahdollista. Vaivaa urheilijalle tulee ja maalissa esimerkiksi spirometrejä pitäisi olla useita. Lisäksi mitattavat suureet ovat usein melko kohinaisia ja niihin liittyy vaihtelua, jolloin eroja eri lämpötilojen välillä ei välttämättä saada esille yksittäisissä kilpailuissa.

Hengitysmaskit ja keuhkojen suojaaminen

Yksi keino suojella hengitysteitä kylmässä on lämmönvaihdinmaskien käyttö (Airtrim, Jonasmask ym.). Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että 4 minuutin maksimirasituksessa hiihtäen (sprintin aika-ajon kaltainen) -15 °C:ssa keuhkofunktio ei heikentynyt suorituksen jälkeen, kun käytettiin hengitysmaskia verrattuna maskittomaan suoritukseen.

Hyvänkin maskin läpi hengitystyö on vaikeampaa ja pitkässä kisassa kosteuden kerääntyminen ja sen jäätyminen lisää hengitysvastusta. Siksi kaikki urheilijat eivät pidä maskin tunteesta tai kokevat sen haittaavan hengitystä. Suosittelen lämpimästi kuitenkin kokeilemaan maskeja kylmillä keleillä.

Kuva. Julia Kern (55) Airtrim-maskin kanssa Rukan maailmancupin päätöspäivänä 2019 ja sija oli 55. Sittemmin hän on voittanut hopeaa ja pronssia pariviestissä MM-kisoissa.

Paleltumisriski 

Pakkasrajakeskustelussa ei voi ohittaa ääreisverenkiertoa ja paleltumavammoja. Kylmällä säällä esimerkiksi -20 °C:ssa paleltumien riski on aivan eri tasolla kuin -10 °C:ssa, etenkin jos tuulee. Ski Classicsissa onkin nähty vakavia paleltumavammoja ja jopa amputaatioita.

Paleltumavammojen ehkäisyssä yksittäisen urheilijan valinnat eivät riitä. Vaikka urheilija itse haluaisi kilpailla hinnalla millä hyvänsä, järjestäjillä ja säännöillä on vastuu siitä, ettei ketään altisteta kohtuuttomalle riskille.

Oma ehdotukseni

Ehdottaisin seuraavia sääntömuutoksia pakkasrajoihin, kun yhdistetään hengitysteihin kohdistuva kuormitus, paleltumisriskit ja urheilijoiden omat mielipiteet pakkasrajoista:

• -17 °C olisi nykyistä -20 °C rajaa paremmin perusteltu yleisraja aikuisten sarjoille. Tämä on jo käytössä Scandinavia Cupissa.

• Alle 16-vuotiaille -15 °C on hyvä raja ja se on Suomessa jo käytössä.

• Pitkissä kilpailuissa (esim. 50 km ja massahiihdot) tulisi tarkastella tarkkaan paitsi lämpötilaa myös tuulen vaikutusta tarkasti.

Sääntöjen tarkoitus ei ole tehdä hiihdosta sisälajia ja kylmä kuuluu lajin luonteeseen. Säännöillä voidaan kuitenkin vaikuttaa siihen, ettei yksittäisen urheilijan harteille jää vastuu siitä, uskaltaako startata kilpailussa, jossa lämpötila ja olosuhteet ovat terveydelle haitalliset. Urheilijoiden terveyttä ja turvallisuutta voidaan suojella nykyistä paremmin ilman, että maastohiihto menettää luonnettaan talvilajina.

—

Rikhard

Gravel-pyöräilyä Secto Rally Finlandin reiteillä

Keski-Suomen soratiet ovat maailmankuuluja MM-rallin näyttämöitä. Osittain rallin ansiosta nämä tiet ovat hyvin hoidettuja ja ajokunnossa ympäri vuoden. Jos rallikuljettajat nauttivat Keski-Suomen soraparatiisista, miksemme me pyöräilijätkin?

Aiemmin hiihtouran aikana ajoin enemmän maantietä ja hankin gravel-pyörän 2022. Kun muutin As a rider with a background in road cycling and cross‑country skiing, I used to stick to tarmac. Palattuani Jyväskylään vuonna 2024 suurin osa lenkeistäni on kuitenkin siirtynyt soralle, ja reittisuunnitteluni on saanut paljon inspiraatiota metsiä halkovista erikoiskokeista. Rally-Maps.com on ollut korvaamaton apu – melkein jokainen lenkki sisältää vähintään yhden erikoiskokeen, joista lähin sijaitsee vain 2 km päässä kotoani Laajavuoresta.

Tämän kirjoituksen ideana on jakaa innostukseni näiden legendaaristen rallireittien polkemisesta. Tällä viikolla, juuri ennen rallin alkua, ajoin niistä kolme – Saarikkaan EK:n vain päivää ennen kilpailua. Rallitunnelma oli jo aistittavissa: pellot ja tienvarret koristeltuina kyltein, rajausnauhoin ja Suomen lipuin. On jännittävää polkea tietäen, että maailmanluokan kuskit tulevat pian samaan kohtaan jopa kuusinkertaisella nopeudella heti seuraavana päivänä.

Jyväskylän keskustasta ja Lutakon huoltoalueelta lähin erikoiskoe on kaupungin keskustassa ajettava Harjun yleisöerikoiskoe. Vuonna 2025 lähimmät metsäpätkät (Laukaa ja Ruuhimäki) ovat noin 25 km:n päässä huoltoalueelta, kun taas kaukaisin, Västilä, on noin 100 km:n päässä.

Tässä kaksi monsterilenkkiä, jolla kiertää vuoden 2025 MM-rallin kaikki erikoiskokeet:

Perjantain lenkki – 258 km

Laukaa, Saarikas, Myhinpää, Ruuhimäki ja Lopuksi Harjun ek.

Saarikkaalla. Ott Tänak törmäsi taustalla oleviin puihin seuraavana päivänä.

Saarikkaan alkupätkällä tie on hyvin kapea ja siirtolohkareita oli runsaasti.

Lauantain lenkki & Ounintai – 306 km

Lauantain ek:t Parkkola, Västilä, Päijälä, Ouninpohja (Power stage) and Leustu.

Erikoiskokeiden välissä on siirtymäosuuksia, jotka kulkevat pääosin asfalttiteitä tai leveämpiä sorateitä pitkin. Suunnitellessani edellä mainittuja reittejä pyrin pysyttelemään mahdollisimman paljon soralla ja minimoimaan ajon Ysitiellä, mutta täysin sitä ei voi kuitenkaan välttää. Pyöräilijällekin tärkeän asian eli rengasvalinnan suhteen 40 mm riittää mainiosti. Vaihteissa kannattaa olla varaa, koska mäet ovat välillä yli 12% pitkiäkin aikoja ja korkeuseroja on enemmän kuin ehkä odottaisit. Tosin nyt ollaankin “Vuori-Suomessa”.

Koska nämä reitit ovat melko pitkiä koko päivän lenkkejä, tässä kaksi lenkkiä, jotka ajoin tällä viikolla juuri ennen rallia:

Parkkolan juuri lanattua uraa vuodelta 2024.

Nämä lenkit eivät ole pelkkää rallinostalgiaa. Ne yhdistävät hiljaisia kyliä, metsiä ja järviä. Yhdessä hetkessä olet maailmankuululla näyttämöllä vaikkapa Kakariston peltoaukiolla ja hetken päästä onkin kesäkahvila ja kirppis. Liikennettä ei juuri ole ja lenkit saat ajaa rauhassa.

Tässä innoitusta seuraavalle lenkille. Gravel on mahtavaa Keski-Suomessa!

Työvälineet väitöskirjan kirjoittamiseen (ja opiskeluun)

Tutkijan konttorityöstä tänä päivänä merkittävin osa tehdään tietokoneella. Siksi työskentelyyn on oltava hyvät ja toimivat välineet. Tässä artikkelissa käyn läpi tutkijan työkalut, joita käytän aktiivisesti tänä päivänä ja mitä ohjelmia tai työnkulkuja on tullut käytettyä aiemmin, mutta olen niistä sittemmin luopunut.

Tekoälyn myötä työnteko ja työtavat kehittyvät hurjaa vauhtia, joten mainittakoon tämän artikkelin kirjoitusajaksi heinäkuun helteet 2025. Ohjeet ja neuvot olen kirjoittanut seitsemän vuotta nuoremmalle minälleni, jotta ihan jokaiseen kiveen ei tarvitsisi kompastua.

Työkaluja tutkimustyöhön eri aloilla on valtavasti ja kontekstiksi kerron, että olen tehnyt väitöskirjani Tampereen yliopistossa maastohiihtäjien astmasta. Aineistona oli noin 700 tutkittavaa ja suurin yksittäinen datatiedosto oli noin 50 megatavua eli kevyttä tavaraa nykypäivän tietokoneille. Raakadatana oli sähköinen kyselylomake.

Rauta

Ostin 15-vuotiaana ensimmäiseni Applen tietokoneeni ja olen käyttänyt niitä siitä lähtien. Omistin myös aikoinaan aivan ensimmäisen iPhonenkin, jota ei edes myyty Suomessa ja näillä laitteilla. Tästä omenoiden ekosysteemistä en ole luopunut.

Minimisuositukseksi koneesta kirjoitustyöhön ja helppoon, pienempien aineistojen koodailuun tänä päivänä riittää kaikkein halvin myynnissä oleva MacBook (Applen omalla M1, M2 jne suorittimella) ja tämän ohjeen olen antanut myös nykyisille ohjattavilleni. Lisäksi minulla on yksi 13” iPad.

Ohjelmistot

Lopullisen artikkelin valmisteluun käytin yliopiston tilaukseen kuuluvaa Microsoft Wordia ja kaikenlaiset esitykset valmistelin Powerpointilla. Exceliä käytin aluksi raakadatan muokkaamiseen ja avoimen tekstin datan luokitteluun merkeistä numeroiksi. Taitojen kehittyessä olen enemmän siirtynyt suoraan koodailemaan ja pyrkinyt olemaan koskematta raakadataan.

Viitteenhallintajärjestelmä kannattaa jo heti alussa valita oikein. Minulla on ollut käytössä Refworks ja Mendeley, kunnes viimein löysin Sen Oikean eli Zoteron. Se on avoimen lähdekoodin ohjelma ja samassa sovelluksessa pystyy myös säilyttämään kaiken kirjallisuuden pdf-tiedostoina.

Muistiinpanosovelluksia olen kokeillut useita. Tutkimustyön aloitin Applen omalla Muistiinpanot -sovelluksella (Notes). Tämän jälkeen kokeilin Evernotea, Notionia ja Officen muistiinpanosovellustakin kokeilin hetken opinnoissa.

Löysin kuitenkin itseni alla olevasta kuvasta ja lopulta palasin takaisin Applen muistiinpanosovellukseen, jossa on minulla on yli 2000 muistiinpanoa niin töistä kuin henkilökohtaisesta elämästä. Jokainen muistamisen arvoinen asia on lähtökohtaisesti siellä. Minulla on oikea paperinen muistikirja, mutta kopioin sinne lähinnä NFL-jalkapallotuloksia huomioineen sekä muita urheilutuloksia.

Kuva 1. En ole varma, kummassa päässä tätä väestön älykkyyttä kuvaavaa Gaussin käyrää tässä asiassa olen. Siitä olen kuitenkin toistaiseksi vakuuttunut, että yksinkertainen muistiinpano-ohjelma helpottaa työtä selkeydellään. Kuvan lähde

Koodailu

Väitöskirjaa valmisteleva oppii hyvin todennäköisesti uuden kielen ja usein se kieli on jokin ohjelmointikieli. Tampereen lääkiksessä opetettiin SPSS:n käyttö toisena opiskeluvuonna ja harjoituskurssi ja siihen liittyvä seminaarityö valmisteltiin tällä ohjelmalla. Käytin SPSS:ää myös ensimmäisen ja toisen artikkelin valmisteluun. Koin sen käytön kuitenkin hieman työlääksi ja kömpelöksi, koska esimerkiksi hyvien kuvien tekeminen artikkeliin on erittäin tärkeä osa tutkijan työtä.

Innostuin muutaman vuoden SPSS-ajelun jälkeen R-kielestä, joka on yksi suosituimmista tieteentekijöiden keskuudessa. Aineiston käsittely, analyysi ja julkaisukelpoisen materiaalin valmistelu onnistuu alusta loppuun asti Ärrällä ja lähdin uutta kieltä hiljalleen opettelemaan. Tekoälyn ja lähinnä ChatGPT:n tulo räjäytti koodiriviä per päivä -nopeuden. R-kieltä käytän RStudion kautta, joka on ilmainen pienessä mittakaavassa käytettynä.

Uudelle aloittavalle tutkijalle suosittelen aloittamaan heti R:n opettelun ja esittäisin tätä myös lääkiksessä opetettavaksi kieleksi. SPSS voi olla inasen helpompi, mutta R antaa enemmän. Toisaalta en ole käyttänyt vielä Pythonia…

Olen kuunnellut viisaampia ja kokeneempia koodareita ja hyvin usein toistuu ajatus, mikä itsellekin on hiipinyt mieleen: Opitko oikeasti kieltä ja kirjoittamaan, jos et itse kirjoita?

Tällä hetkellä rehellinen oma taitotaso on seuraava:

• Mitkä ovat pienen, paikallisesti säilytettävän aineiston käsittelyvaiheet raakadatasta valmiiksi tuloksiksi

• Mitä paketteja ja toimenpiteitä ja itse koodia pitäisi kirjoittaa

• Kun pyydän esim. ChatGPT:tä kirjoittamaan itse koodin, osaan tulkita, mitä missäkin tapahtuu

• Suurin puute: en välttämättä osaa nähdä, missä virhe tulee ja korjata sitä itse

• En tiedä, mitä en tiedä = jonkin asian voisi tehdä vielä paremmin ja tehokkaammin kuin mitä tekoäly ensimmäisellä kerralla ehdottaa. käsittely ja analyysiraakadatan tuonnista kuvan ja tulosten julkaisuun

Käytännön vinkkejä kirjoitustyöhön

Maksullinen tekoäly

Olen jo kahden vuoden ajan maksanut ChatGPT:stä ja minulla on käytössä ns. yritystilaus (noin 55 €/kk (hinta 7/25)) Suurin hyöty tulee koodailusta ja annan kuukausitilauksen hinnalle arvon jo parin tunnin istunnon jälkeen, koska tekoälyllä koodailu (huom. minun tasollani) nopeutuu huomattavasti.

Englannin kielen sparraukseen ja oikeinkirjoituksen tarkistamiseen tekoäly sopii siten, että se sujuvoittaa ja helpottaa tekstin ymmärtämistä. Tosin usein joudun ottamaan puolet pois ja esipromptina käytän usein “Act as a academic assistant writer to a grumpy, blunt and honest Finnish professor who knows not everything is certain”, jolloin teksti on lyhyempää ja selkeämpää.

Odottelen vielä sitä hetkeä, että tekoäly toimisi paikallisesti ja tietoturvallisesti siten, että voisin luovuttaa myös tutkimusdatan luettavaksi. Vielä näin ei voi olettaa ja toimia, vaikka ChatGPT lupaa olla käyttämättä yritystilaajien käyttäjätietoja ja syötettyä dataa kielimallien koulutuksessa. Jo tänään voi ladata muutaman kielimallin paikallisesti omalle koneelle pyöritettäväksi, mutta tehoa ei tässä kannettavassa kuitenkaan siihen vielä riitä.

Tutkimuspäiväkirja

Kirjaan itse kuukausitasolla yhteen jättimäiseen muistiinpanoon To do -listoja, yhden päivän aikana edistettyjä asioita ja ajan kuluessa kaikki tehdyt asiat ja havainnot jäävät muistiin. Lähtökohtaisesti en poista mitään, en edes suttuisia ajatuksia ja havaintoja.

TTS – Text to Speech, konelukijat

Koneääni on kehittynyt aivan hurjaa vauhtia ja parhaat mallit menevät jo aivan todesta, eivätkä juuri “väsytä” pitkiäkään aikoja kuunnellessa. Kuuntelen paljon koneääntä erilaisissa tilanteissa ja tällä hetkellä käytän useimmiten Applen omaa järjestelmiin intergroitua ominaisuutta eli Käyttöapua. Apple panostaa laitteiden käytettävyyteen ja yksi ominaisuus on näytön sisällön lukeminen. Esimerkiksi mikä tahansa kirja muuttuu äänikirjaksi, kun aktivoi tämän ominaisuuden. Esimerkiksi e-kirjaa lukiessa Kirjat -sovelluksessa Käyttöapu osaa vaihtaa sivua, joten puhelimeen tai tietokoneeseen ei oikeasti tarvitse koskea!

Maksullisia konelukusovelluksia on useita ja niistä olen kokeillut Speechifya, jossa lukijana toimi esimerkiksi Snoop Dogg ja Barack Obama. Sovellus oli kuitenkin jonkin verran buginen ja monipalstaiset PDF-artikkelit saattoivat olla jonkin verran vaikeita. Lisäksi hinta oli noin 12 dollaria kuussa, joten vuoden tilaus sai riittää (Kokeilin 2023–2024).

Lopuksi

Tietokoneita ja ohjelmistoja valittaessa kannattaa panostaa ohjelmia käytettäessä ei tarvitse itse odotella, vaan sinun komentojasi odotellaan. Lisäksi koen, että edellä käytetyt ohjelmistot ovat helppokäyttöisiä, jolloin niillä pääsee nopeasti alkuun ja syventymismahdollisuudet tehokäyttöön ovat hyvät.

Työn iloa!

Pyöräreissu Giroon – varusteet ja reittisuunnittelu

Kirjoitin tämän ajatellen itseäni ennen tätä hienoa matkaa kohti Italian ympäriajoa. Tässä tekstissä keskitytään varustukseen ja reittisuunnitteluun. Matkan vaiheet ja tunnelmat videolla voi kerrata Instagramista:

Ma 12.5: Pyöräily Lyypekki-Lilienthal 189,2km
Ti 13.5: Pyöräily Lilienthal-Osnabrück 148,9km + junamatka Osnabrück-Amsterdam 3h
Ke 14.5: Lepo/huoltopäivä Amsterdamissa (sisältää myös pyörien esittelyt)
To 15.5: Pyöräily Amsterdam-Gent 241,3km
Pe 16.5: Pyöräily Gent-Lille 112,6km + junamatka Lille-Pariisi 1h
La 17.5: Pyöräily 15km Pariisin läpi juna-asemalle + luotijuna Nizzaan 6h
Su 18.5: Pyöräily Nizza-Sassello 191,6km
Ma 19.5: Pyöräily Sassello-Carasco 125,2km
Ti 20.5: Pyöräily Carasco-Pieve Fosciana 141,9km
Ke 21.5: Pyöräily Pieve Fosciana-Modena 112,5km ja Giro d’Italian 11. etapin seuraaminen

Varustus

Meiltä kaikilta löytyi tallista sekä maantiepyörä että gravelpyörä. Vaikka matkasta olikin yli 95 % päällystettyä tietä, oli selvää, että ajokiksi valittaisiin gravelpyörät isompien renkaiden ja kiinnitysmahdollisuuksien vuoksi. Tilaa oli riittävästi ja majoitteita ei tarvinnut tällä kertaa kantaa.

Laukut

Laukkuja valittaessa panostettiin laatuun ja toivottavasti pitkään käyttöikään.

Riku: Taakse hankittiin Tailfinin alumiininen taakkateline ja päällä 18 litran laukku. Taakkatelinettä voi valmistajan sivuilla tuunata ja valitsin alumiinisen mallin ritsinpidennyksellä (Long top stay) ja mahdollisuuden kiinnittää sivulaukkuja, vaikka en niitä ostanutkaan vielä.

Etuhaarukkaan kiinnitettiin kaksi Ortliebin pussia à 4 litraa ja teline ruuvattiin kiinni kiinnityspisteisiin, helppo homma. Runkolaukkuna oli Tailfinin pieni laukku, jonka saa myös pienempäänkin pyörään. Sarvissa roikkui Raphan Explore tankolaukku, jolle en voi antaa suositusta hankalan vetoketjun vuoksi. Makella vastaava Rapha Bar Bag malli oli hieman siistimpi ja jopa edullisempi.

Raphalta oli myös bönthöpussi (Explore Stem Bag), johon saa karkkia, evästä tai vaikka ylimääräisen pullon helposti. Suositus millaiselle bönthöpussille tahansa pitkänmatkanpyöräilyissä.

Vaakaputken laukku oli Canyonin oma ja se oli liian pieni kooltaan helppokäyttöiseksi, vetoketju oli liian tiukka ja tila liian pieni. Sivusta seuraten sivulta aukeava Maken Tailfinin laukku oli näppärämpi tai yhtenä vaihtoehtona hankkii sitten koko vaakaputken mittaisen laukun.

Sisäpusseja oli kolmet, kengille yhdet ja likavaatteile yhdet. Kolmas oli ylimääräinen. Ortliebin laukkuihin sai tungettua tavaraa jo muutenkin niin hyvin, ettei sisäpussin tarvetta ollut.

Make: Takana myös Tailfinin tarakka ja 18 litran säkki, sivuille samat Ortliebin 4 litran pussit. Runkolaukkuna oli isompi Tailfin 5,3 litraa ja päällä sivusta aukeava Tailfin. Pakkauspusseja oli enemmän.

Late: Satulalaukku, tankolaukku 9 litraa ja 4 litran sivulaukut, kaikki Ortliebiltä. Tankolaukku oli hankala mekaanisten vaihteiden vaijereiden kanssa ja sopivaa asentoa ei löytynyt. Ilman erikseen hankittavaa laukunkannatintelinettä näin isoa tankolaukkua on vaikea käyttää näppärästi ja varsinkin kun jarrukahvojen väli on kapea. Hampurista hankittiin hieman pienempi SKS vaakaputkilaukku.

Kaikilla oli myös Ospreyn nyrkkiin mahtuva pikkureppu kauppa-asiointiin ja muuhun matkustukseen kuin pyöräilyyn.

Pyörät

Riku: Canyon Grizl 2022, SRAM eTap Rival 1x12, TerraSpeed 40 mm tubeless renkaat, Garmin Edge 1040 + Varia-tutka ja Favero Assioma poljintehomittari

Make: Cervelo Aspero 2021, SRAM eTap Force 1x12, TerraSpeed 45 mm tubeless, Garmin Edge 1050 + Varia tutka ja Quarq kampitehomittari

Late: Giant Revolt 2023, Shimano GRX 2x11, Cadex 40 mm tubeless, Garmin 840, Favero Assioma poljintehomittari

Maken Cervelo. Takana Ortliebin säkit ja Tailfinin tarakka. Matkalla Tailfinin varusteet tuntuivat hyviltä, jämäkiltä ja todennäköisesti tulevat palvelemaan pitkään.

Varaosat

• ennakkoon vahatut ketjut ja tarvittaessa ketjuöljyä

• ekstralinkkejä ketjuihin

• vaihtajan korvakkeet

• tubeless-litkua 120 ml matkapakkauksessa

• venttiilejä ja sieluja

• tubeless-paikkausaine (= kamelinpaska)

• nippusiteitä

Työkalut

• Rengastyökalut

• CO2-paukut ja minipumppu

• Kuusiokoloavaimet ja Torx

• Ketjunavausvälineet

Hygienia

• henkilökohtaiset lääkkeet

• ibuprofeeni ja parasetamoli

• antibiootit (Riku on lääkäri, ei välttämätön)

• teippiä

• SPF50 UVA/UVB lasten aurinkorasva

• Chamois Butter sekä ennen ja jälkeen ajon nivusiin hiertymien estämiseksi.

• Pyykinpesuainetta

Vaatetus ajoon

• yksi ajopaita ja alupaita

• pitkä ajopaita tai irtohihat

• Yhdet tai kahdet lyhyet ajohousut

• (irtolahkeet)

• sadetakki

• kypärä ja lätsä

• lyhyet ja pitkät hanskat

• 2 paria sukkia

Löhöilyyn

• 2 paria sukkia

• kolmet bokserit

• 1-2 T-paitaa

• Pitkä paita

• siistimpi ohut takki

• shortsit

• pitkät siistit housut

• lenkkarit soveltuivat ainoina kenkinä moneen tilanteeseen

Reitti ja sen valmistelu

Reitin hahmottelu alkoi aikataulusta ja Giron etapeista. Viimeisellä kisaviikolla olisi ollut Alppien vuorietappeja, mutta niihin ei ehditty. Sopivasti toiselle viikolle ke 21.5. oli reitin ensimmäinen 1. kategorian nousu San Pellegrino in Alpen päälle, jossa oli myös tämän vuoden Giron jyrkimmät kohdat yli 20 % jyrkkyydellä.

Matkaan oli n. 14 päivää aikaa ja matka alkoi lautalla Vuosaaresta Travemündeen. Laivan pyöräteline ei ollut kovin kaksinen ja meillä oli omasta takaa liinat sitomista varten. Lauttamatka sujui tyvenessä kelissä erityisen hyvin ja aloitti myötätuulisen matkan kohti Italiaa.

Laivan pyöräteline oli nurkassa kaikenlaisten pölyisten työkalujen ja koneiden edessä. Liinat piti olla omasta takaa.

Valmistelu

Stravan reittisuunnittelutyökalu on tehokas ja antaa yleensä hyvän reitin. Se on yleensä myös nopein joten hienot, syrjäisemmät ja rauhallisemmat tiet saattavat jäädä ajamatta. Siksi mahdollisuuksien mukaan hyödynsimme eurooppalaisia pyörävaellusreitistöä eli Euroveloa. Yksi reiteistä eli Eurovelo 3 kulkee Trondheimistä Pohjois-Espanjaan ja reitille liityimme 80 km jälkeen Hampurissa ja tätä ajoimmekin lopun ajan Saksassa.

Saksa pyöräilymaana

Pohjoisen Saksan maaseutu on rauhallista ja hyvin kaunista. Päällysteet ovat hyväkuntoiset ja suuren osan matkasta reitti meni peltoteillä. Soraa reitillä oli sopivasti ja mukavuuden kannalta 40 mm rengas oli tärkeä.

Isompien teiden vieressä meni kevyenliikenteenväylä, jonka leveys on maksimissaan puolet Suomen väylistä. Tämä oli tosin aivan riittävää. Ajotiellä ajettiin lopuksi melko vähän ja autoilijat olivat huomaavaisia.

Hollanti

Yksi alustavan reitin kiintopisteistä oli Amsterdam. Sinne saavuttiin junalla ja lähdettiin pyörällä. Pyöräilyinfra on Hollannissa massiivinen ja muitakin pyöräilijöitä on valtava määrä. Keskustasta lähtö aamulla klo 8 sattui pahimpaan pyöräruuhkaan, mikä sinänsä oli myös hauska kokemus.

Kohti Belgiaa ajettiin Amstel-joen vartta sekä laajojen peltojen, niittyjen ja kukkapeltojen läpi. Myötätuuli jatkui ja mäkiähän ei tietysti Hollannissa ole.

Belgia

Reitti Amsterdamista Gentiin piirrettiin Stravalla. Ensimmäinen kiintopiste oli Antwerpenissä, jota ennen reitti oli piirtynyt Grenspark Kalmthoutse Heiden kansallispuiston läpi. Täällä reitti meni käytännössä hiekkadyynin yli, joka piti taluttaen tunkata läpi muutama sata metriä. Eipä siinä, hauska kokemus, mutta Strava suositteli tätä pisteiden Amsterdam-Gent välille.

Antwerpenistä jatkettiin tietoisesti edelleen pidemmän kautta jokivartta pitkin kohti Gentiä ja haluttiin välttää hieman lyhyempi ison tien kevyenliikenteenväylä.

Yhteenvetona Belgian ja Hollannin pyöräinfra on hyvin kehittynyt, reitit on merkitty erittäin selkeästi ja sujuvuuteen on panostettu. Pyörätieverkosto on osin täysin erillinen autoista ja risteykset on erotettu alikuluilla tai muilla ratkaisuilla.

Ranska

Rajaseudulla matkattiin hetken matkaa Eurovelo 5:tä ja suunnaksi otettiin Roubaixin velodromi. En tiedä, oliko velodromi auki varsinaisesti yleisölle, mutta kierros silti siellä ajettiin! Reitille poimittiin vielä klassikkokilpailu Paris-Roubaixin toiseksi viimeinen 1,4 km mukulakiviosuus Willems à Hem. Tämä oli kisan mukulakiviosuuksien vaativuusasteikolla 2/5, mutta ei sekään helpolla päästänyt.

Lillestä lähdettiin kohti Pariisia ja siellä ajettiin kaksi siirtymää asemalta hotellille ja takaisin asemalle kohti Nizzaa.

Ranskan junissa pyöränkuljetus ei ole kovin yksinkertaista. TGV-luotijunaan ei omien hakujeni perusteella saa tuoda purkamatonta pyörää kuin Pariisin ja Lyonin väliseen junaan. Täten pyörä tuli purkaa ja pakata. Koska varustuksemme oli mahdollisimman kevyt, mitään pyöräsuojapussia ei otettu vaan ostimme elmukelmua, etukiekko otettiin pois ja koko mankeli pyöritettiin muoviin. Maksimitat puretulle pyörälle on 90 x 130 x 50 cm. Molemmilla kerroilla konduktöörit olivat hyvällä tuulella. Pyöränpakkaussuoritus oli hylätty, mutta kolme nuutunutta reppanaa pyörineen silti otettiin junaan. Omat liinat tulivat taas tarpeeseen. Suosittelen pyöräpussia ensi kerralle.

Check-in Pariisin asemalla.

Kohti Nizzaa. Pakkaussuoritus oli hylätty, mutta hyväntuulinen konduktööri otti veljekset silti junaan.

Italia

Nizzasta San Pellegrinolle piirrettiin ennen matkaa jo alustava luonnos, jossa käytäisiin muutaman kerran sisämaassa isompien mäkien yli.  Ranskan puolella Rivieralla ajettiin autotiellä koko matka ja Italiaan tultuamme Riveralla alkoi hyvin nopeasti melko uusi ja osin vielä vaiheessa oleva erillinen pyörätie, joka todennäköisesti oli vanhaa junaradan pohjaa. Tässä vauhtia riitti ja yhteensä sitä päästiin ajamaan n. 50 km. Tämän jälkeen palauduimme tienlaitaan ja liikenne alkoi jo rasittamaan. Ensimmäinen majoitus oli otettu Sasselloon, jonne noustiin 500 m ja sieltä vielä noin tonni noustiin lisää ennen laskua rantaan ja kohti Genovaa. Genovassa saimme tarpeeksemme Välimerestä ja muutimme reitin sisämaahan Mount Fascen kautta. Liikenne hiljeni heti ja ajajien jutut paranivat.

Seuraava majoitus oli Carascossa B&B:ssä, joka oli ehkä matkan mukavin ja kotoisin majoitus. Lyhyen rantakoukun jälkeen jätimme Välimeren viimeistä kertaa ja ajoimme Toscanan läpi kohti Giron reittiä Pieve Foscianassa. Viimeinen majoitus oli San Pellegrinon mäessä n. 100 m nousun jälkeen ja aamulla iskettiin matkaan kohti etappia.

Giron 11. etappi

Huipulle vievä tie suljettiin klo 11. Lähdimme n. 9.20 ja huipulla oltiin klo 11 aikoihin. Itse etappi alkoi klo 12 ja nousuun tultiin n. 13.30. Tien sulkeminen ei olisi estänyt tosin pyörällä polkemista ja ajajia oli liikkeellä aivan viimeisillä hetkilläkin jopa mainoskaravaanin aikana, joka tulee noin tuntia ennen kilpailijoita. Nämä kuskit saivat sekä autokolonnan tööttäilyä mutta myös fanaattista kannustusta. Meitäkin työnnettiin ahterista ja kannustettiin jyrkimpien 20 % nousukulmien yli polkiessa.

Maailman kaunein lippu San Pellegrinolla.

Autoja ja moottoripyöriä oli monta sataa. Tiellä tapahtui käytännössä koko ajan ja viimeisen auton mentyä kisayleisö tyhjeni hyvin nopeasti joko pyörillä, autolla tai kävellen pois. Tehokkain tapa poistua vuorelta on polkupyörä. Kaikki voi ohittaa ja puikkelehtiminen on helppoa.

Reittisuunnitelmaan oli varattu lento Milanosta, joten sinne siirtymiseen ja pyöränkuljetuspahvilaatikon hankkimiseen oli varattu yksi päivä. Laatikko löydettiin todella uskomattomalla tuurilla heti ensimmäisestä pyöräkaupasta Sportissimosta, josta laatikot saatiin ilmaiseksi ja kiitoksena tehtiin pienet varusteostokset. Taksinkin kohti majoitusta soitti mekaanikko. Vilpitön suositus!

Milano-Malpensalle siirtyminen ei ollut helppoa tulvien vuoksi ja juna+bussi kesti melko kauan. Helsinkiin päästiin ongelmitta ja pyörä on taas kasattu kuntoon.

Budjetti

Päätimme majoittua aina sängyssä, joten 12 vuorokauden matkassa majoitus kolmelle lomakauden ulkopuolella viime tingassa varattuna oli kuitenkin varsin edullinen ja alennusta listahinnasta sai n. 30 %.

Lauttamatkalla kannatti ottaa ateriapaketti. Ruokailut matkalla vaihtelivat. Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa hintataso oli Suomen tasoa. Ranskassa ja Italiassa oli hieman halvempaa.

Vanhan kirkon sorakierros – hiekkapyöräilyreitti läntisessä Keski-Suomessa

Pyörämatkailukeskuksen ja Traficomin rahoittaman Bikeland-sivuston kautta löytää reittejä ympäri Suomen. Monta kertaa kahvitunti onkin kulunut reittejä selatessa. Heinäkuussa 2024 lähdimme testaamaan Vanhan kirkon sorakierrostaKeski-Suomessa, joka on yksi uusimmista sivustolla. Jyväskylästä länteen kiertävä reitti on pituudeltaan yhteensä 440 km ja käy suurimmissa taajamissa. Matka on käytännössä kokonaan hiekalla, päällystettyä tietä oli miellyttävän vähäinen määrä ja isot tiet melkeinpä vain ylitettiin.

Sivuston reittikuvauksessa matkaan voisi mennä viikkokin, mutta tavoite oli ajaa riuskasti kolmeen päivään pysähtyen Keuruulla ja Jämsässä. Täten päivämatkat olivat noin 175 km, 175 km ja 105 km. Varustus oli mahdollisimman kevyt, koska yövyimme hotelleissa Viikinhovissa Keuruulla ja Hotel Jämsässä. Ajovaatteet olivat samat joka päivä, tavalliset korjausvälineet ja sisurit sekä olovaatteet illaksi. Kaikki tarvittavat varusteet mahtuivat isompaan satulalaukkuun. Retkikuntaan kuului minun lisäkseni etelämmässä enimmäkseen sorateitä kuluttava kollega.

Reitti oli hyvin piirretty ja sen sai gpx-tiedostona. Päivämatkoiksi reitti pilkottiin Stravassa ja tässä tulikin riski kömmähdykselle, joka kahdesti realisoitui. Tuodessa Stravaan gpx-tiedostot eivät välttämättä piirry aivan täydellisesti ja näin kävi n. 25 km kohdalla Humalamäessä sekä Himosta lähdettiin nousemaan olemattomia polkuja pitkin, vaikka alkuperäinen reitti olikin hyvin piirretty molemmissa kohdissa. Suosittelen hyvin huolellisesti vertaamaan reittiä alkuperäiseen, jos pilkkomista aikoo tehdä!

Matkareitti pysähdyksineen oli seuraava:

1. päivä 172 km, nousua 2292 m

Laajavuori 0 km
Uuraisten S-Market 60 km, kahvi ja leivonnainen
Multian Sale 134 km, kahvi ja leivonnainen
Bistro Fiilis Keuruu 166 km, alkupalaksi siivet 5 kpl, pääruoaksi Bistro Burger + olut (kiitokset rapeista siivistä ja pehmeästä sämpylästä!)
Hotelli Viikinhovi ja uinti järvessä 172 km

Kuten koko reitti, päivän etappi oli mäkistä soratietä suurimmaksi osaksi ja ennen Keuruulle saapumista oli jonkin verran tekninenkin hiihtoladunpohja avokalliolla.

2. päivä 178 km, nousua 2040 m

Petäjäveden K-market 47 km
Hallin K-market 137 km
Hotel Jämsä ja Nesteen makkaraperunat 178 km

Päivän etapilla korostui hiljaisuus. Asutusta on hyvin vähän ja tielläkulkijoita on melko vähän. Reitin kävijälaskuriksi piirsimme Stravaan Vanhan kirkon sorakierroksen luontolenkki –nimisen segmentin Heräjärven rantaan luonnonsuojelualueelle. Toistaiseksi neljä suoritusta!

3. päivä 105 km, nousua 1544 m

Jyväskylään pysähtymättä. Selkeästi mäkisin etappi ja tiet olivat hieman leveämpiä pl. Muuramessa viimeinen koitos Sääksvuoren päälle yhtä polkua.

Matkalla oli useita ralleista tuttuja erikoiskokeita. Urria, Leustu, Ouninpohja ainakin kyltin muodossa tuli vastaan. Ouninpohjan soratie jäi erityisesti mieleen. Tie on poikkeuksellisen leveä, huippukuntoinen sekä koko matkalta molemmin puolin 5 m tiestä kulkee rallikansan tallaama polku.

Koko reittinä Vanhan kirkon sorakierros tarjoili monipuolisesti erilaisia sorateitä ympäri läntistä Keski-Suomea leveästä rallipolusta muutamaan kapeaan polku-uraan. Kohokohdat olivat 9-tien itäpuoli 30 km ennen Jämsää, Sääksvuori Muuramessa sekä sorateiden tarjoama hiljaisuus. Suurimmaksi osaksi saa olla aivan itsekseen. Kiitämme Bikelandin tekijöitä hyvin piirretystä urasta ja varmasti retkeily jatkuu uusilla reiteillä pian!