Gravel-pyöräilyä Secto Rally Finlandin reiteillä

Keski-Suomen soratiet ovat maailmankuuluja MM-rallin näyttämöitä. Osittain rallin ansiosta nämä tiet ovat hyvin hoidettuja ja ajokunnossa ympäri vuoden. Jos rallikuljettajat nauttivat Keski-Suomen soraparatiisista, miksemme me pyöräilijätkin?

Aiemmin hiihtouran aikana ajoin enemmän maantietä ja hankin gravel-pyörän 2022. Kun muutin As a rider with a background in road cycling and cross‑country skiing, I used to stick to tarmac. Palattuani Jyväskylään vuonna 2024 suurin osa lenkeistäni on kuitenkin siirtynyt soralle, ja reittisuunnitteluni on saanut paljon inspiraatiota metsiä halkovista erikoiskokeista. Rally-Maps.com on ollut korvaamaton apu – melkein jokainen lenkki sisältää vähintään yhden erikoiskokeen, joista lähin sijaitsee vain 2 km päässä kotoani Laajavuoresta.

Tämän kirjoituksen ideana on jakaa innostukseni näiden legendaaristen rallireittien polkemisesta. Tällä viikolla, juuri ennen rallin alkua, ajoin niistä kolme – Saarikkaan EK:n vain päivää ennen kilpailua. Rallitunnelma oli jo aistittavissa: pellot ja tienvarret koristeltuina kyltein, rajausnauhoin ja Suomen lipuin. On jännittävää polkea tietäen, että maailmanluokan kuskit tulevat pian samaan kohtaan jopa kuusinkertaisella nopeudella heti seuraavana päivänä.

Jyväskylän keskustasta ja Lutakon huoltoalueelta lähin erikoiskoe on kaupungin keskustassa ajettava Harjun yleisöerikoiskoe. Vuonna 2025 lähimmät metsäpätkät (Laukaa ja Ruuhimäki) ovat noin 25 km:n päässä huoltoalueelta, kun taas kaukaisin, Västilä, on noin 100 km:n päässä.

Tässä kaksi monsterilenkkiä, jolla kiertää vuoden 2025 MM-rallin kaikki erikoiskokeet:

Perjantain lenkki – 258 km

Laukaa, Saarikas, Myhinpää, Ruuhimäki ja Lopuksi Harjun ek.

Saarikkaalla. Ott Tänak törmäsi taustalla oleviin puihin seuraavana päivänä.

Saarikkaan alkupätkällä tie on hyvin kapea ja siirtolohkareita oli runsaasti.

Lauantain lenkki & Ounintai – 306 km

Lauantain ek:t Parkkola, Västilä, Päijälä, Ouninpohja (Power stage) and Leustu.

Erikoiskokeiden välissä on siirtymäosuuksia, jotka kulkevat pääosin asfalttiteitä tai leveämpiä sorateitä pitkin. Suunnitellessani edellä mainittuja reittejä pyrin pysyttelemään mahdollisimman paljon soralla ja minimoimaan ajon Ysitiellä, mutta täysin sitä ei voi kuitenkaan välttää. Pyöräilijällekin tärkeän asian eli rengasvalinnan suhteen 40 mm riittää mainiosti. Vaihteissa kannattaa olla varaa, koska mäet ovat välillä yli 12% pitkiäkin aikoja ja korkeuseroja on enemmän kuin ehkä odottaisit. Tosin nyt ollaankin “Vuori-Suomessa”.

Koska nämä reitit ovat melko pitkiä koko päivän lenkkejä, tässä kaksi lenkkiä, jotka ajoin tällä viikolla juuri ennen rallia:

Parkkolan juuri lanattua uraa vuodelta 2024.

Nämä lenkit eivät ole pelkkää rallinostalgiaa. Ne yhdistävät hiljaisia kyliä, metsiä ja järviä. Yhdessä hetkessä olet maailmankuululla näyttämöllä vaikkapa Kakariston peltoaukiolla ja hetken päästä onkin kesäkahvila ja kirppis. Liikennettä ei juuri ole ja lenkit saat ajaa rauhassa.

Tässä innoitusta seuraavalle lenkille. Gravel on mahtavaa Keski-Suomessa!

Gravel riding the Secto Rally Finland routes in Jyväskylä

The gravel roads around Jyväskylä are world‑famous motorsport venues; every July–August they host a round of the World Rally Championship. Thanks to the rally, these roads are well maintained and rideable all year round (though in winter they’re snow‑ and ice‑covered).

If the rally drivers enjoy this gravel heaven, why shouldn’t we cyclists?

As a rider with a background in road cycling and cross‑country skiing, I used to stick to tarmac. When I moved back to Jyväskylä in 2024, however, most of my rides gravitated to gravel, and my route planning was heavily inspired by the rally stages winding through Central Finland’s forests. Rally‑Maps.com has been invaluable—almost every ride now includes at least one special stage, and the closest is only 2 km from my house in Laajavuori.

The idea behind this post is simply to share my excitement about riding these legendary stages week after week. This week, before the rally began, I rode three of them—finishing the last one just a day before the race. You could feel the buzz: fields and road‑sides decorated with signs, barrier tape and Finnish flags everywhere. It’s thrilling to pedal through a corner knowing that world‑class drivers will be tearing through it up to six times your speed in a matter of days.

Starting from Jyväskylä city centre and the Service Park in Lutakko, the closest special stage is the urban Harju Super Special in the heart of town. For 2025, the nearest forest stages (Laukaa and Ruuhimäki) are roughly 25 km from Service Park, while the furthest one, Västilä, is about 100 km away. That means you can roll out from your doorstep or hotel and be on a rally stage in no time.

If you want to ride all the stages, it’s sensible to split them into two loops:

Friday loop – 258 km

Ride Laukaa, Saarikas, Myhinpää and Ruuhimäki, then finish with Harju in the city.

In this natural chicane, Ott Tänak crashed into those trees just 24 hours later after this picture was taken.

One kilometer later, very narrow roads with massive erratic blocks from the Ice Age just beside.

Saturday & Sunday loop – 306 km

This longer loop covers Parkkola, Västilä, Päijälä, Ouninpohja (Sunday’s power stage) and Leustu.

Between the special stages there are liaison sections, which run mostly on paved roads or wider gravel roads. When plotting the rides above, I tried to stick to gravel wherever practical and minimise time on major roads—though avoiding them entirely is impossible. Fortunately, the rally infrastructure means the gravel surfaces are generally in excellent condition; 40 mm tyres are plenty. Do make sure your gearing can handle steep climbs, because this landscape undulates a lot more than you might expect.

Since these rides would be monster rides, here is two that I rode just this week, just before the rally:

Recently maintained hard-packed gravel near Parkkola Super Stage.

These loops aren’t just about motorsport nostalgia. They link quiet villages, forests and lakes, so one minute you’re hurtling down a rally landmark, the next you’re cruising past a lake or stopping at a small summer café and yard sale in a sleepy hamlet. It’s this contrast—adrenaline and tranquillity—that makes gravel riding here so addictive.

Hopefully this plan inspires you to grab your handlebars and experience the magic of Jyväskylä’s rally roads at your own pace. Whether you’re a rally fan, a gravel addict or just looking for a new adventure, these stages deliver a ride you won’t forget.

Tools for Writing a Dissertation (and Studying)

Today, most of a researcher’s office work is conducted on a computer. Therefore, it is essential to have good, functional tools. In this article, I outline the research tools I currently use actively, and also mention software and workflows I have previously used but since abandoned.

With the advent of artificial intelligence, work methods are evolving rapidly, so note that I am writing this article during the Finnish July heatwave of 2025. These tips are intended for my seven-years-younger self starting a PhD, aiming to help avoid unnecessary pitfalls.

There are countless research tools across various fields for various uses, and for context, I completed my dissertation at Tampere University on asthma among cross-country skiers. The dataset involved about 700 participants, and the largest individual data file was roughly 50 megabytes—a modest size for modern computers. The raw data was gathered through an electronic questionnaire.

Hardware

I bought my first Apple computer at age 15 and have used them ever since. I also once owned the very first iPhone, which wasn't even sold in Finland initially. I have remained loyal to Apple's ecosystem.

Today, even the cheapest available MacBook (with Apple's M1, M2, etc., processors) is sufficient for writing and basic coding with smaller datasets. This is the recommendation I give to students I supervise. Additionally, I use a 13-inch iPad.

Software

For the final preparation of articles, I used Microsoft Word provided by my university’s subscription, and presentations were created with PowerPoint. Initially, I used Excel for manipulating raw data and categorizing open-text responses. As my skills advanced, I increasingly moved directly into coding, avoiding manual handling of raw data.

Choosing the right reference management system from the start is crucial. I previously used Refworks and Mendeley, until finally finding "The One"—Zotero. Zotero is open-source, allows seamless PDF storage, and keeps all literature in one place.

I've tried several note-taking applications, starting with Apple’s Notes app, then experimenting with Evernote, Notion, and briefly Microsoft's note-taking software during my studies.

However, I found myself returning to Apple's Notes app, which now holds over 2,000 notes spanning both professional and personal life. Practically every noteworthy item is stored there. I have a physical notebook, too, but mainly use it for jotting down NFL football scores and other sports results.

Figure 1: I’m not sure at which end of this intelligence-distribution Gaussian curve I fall in this regard, but I am convinced that a simple note-taking app makes work clearer. (Image source)

Coding

A doctoral candidate is likely to learn a new language—often a programming language. At Tampere Medical School, SPSS was taught during the second year, and we prepared seminar papers and assignments using it. I also used SPSS for my first two articles but found it cumbersome, particularly regarding high-quality visualizations.

After a few years with SPSS, I became enthusiastic about R, one of the most popular languages among scientists. With R, you can handle data, analyze it, and prepare publication-ready material from start to finish. The emergence of AI, particularly ChatGPT, drastically increased my coding productivity. I use R through RStudio, which is free for small-scale use.

I strongly recommend new researchers start learning R immediately, and I advocate teaching it as the primary language at medical schools. Although SPSS might initially be easier, R offers far greater versatility. However, I haven't yet explored Python.

Listening to experienced programmers has reinforced a recurring thought: Can you truly learn a language without writing it yourself?

Currently, my honest skill level includes:

• Knowing the steps needed to process small, locally stored datasets from raw data to final results.

• Understanding what packages, actions, and code are needed.

• Interpreting code written by ChatGPT and understanding each part.

• My biggest weakness: Struggling to identify and fix errors independently.

• Not knowing what I don't know—potentially better or more efficient methods than AI initially suggests.

Three practical tips for writing

Paid AI Tools

I've subscribed to ChatGPT for two years now, using a business plan (approximately €55/month as of July 2025). The biggest advantage comes from coding, with the subscription proving its value after just a few hours of coding sessions at my skill level.

AI is also helpful for English language refinement and proofreading, enhancing clarity and readability. However, I often remove half of its suggestions. A useful prompt for concise and clear text is: "Act as an academic assistant writer to a grumpy, blunt, and honest Finnish professor who knows not everything is certain."

I'm awaiting the day AI operates locally and securely enough for me to confidently upload research data. Despite ChatGPT's assurances of privacy for business users, we're not there yet. Currently, a few language models can run locally, but laptops lack sufficient power for effective use.

Research Diary

I have one massive note where I compile extensive notes with to-do lists, daily progress, and ongoing observations in.a chronological order. Generally, I never delete anything—not even scattered thoughts or incomplete observations.

Text to Speech (TTS)

Machine-generated voices have improved dramatically, with the best models sounding realistic and comfortable for extended listening. Currently, I mostly use Apple's built-in accessibility features, which read screen content aloud. Any book instantly becomes an audiobook without needing physical interaction—even automatically turning pages when reading e-books.

I've tried paid TTS apps like Speechify, featuring voices like Snoop Dogg and Barack Obama, but found it buggy, particularly with multi-column PDF articles. The price (~$12/month) led me to end my subscription after a year (tried 2023–2024).

Conclusion

When choosing computers and software, invest in tools that eliminate waiting time, leaving the technology to await your commands, not vice versa. I also appreciate easy-to-use software that allows quick initial use and has the depth for efficient, advanced functionality.

Enjoy your work!

Työvälineet väitöskirjan kirjoittamiseen (ja opiskeluun)

Tutkijan konttorityöstä tänä päivänä merkittävin osa tehdään tietokoneella. Siksi työskentelyyn on oltava hyvät ja toimivat välineet. Tässä artikkelissa käyn läpi tutkijan työkalut, joita käytän aktiivisesti tänä päivänä ja mitä ohjelmia tai työnkulkuja on tullut käytettyä aiemmin, mutta olen niistä sittemmin luopunut.

Tekoälyn myötä työnteko ja työtavat kehittyvät hurjaa vauhtia, joten mainittakoon tämän artikkelin kirjoitusajaksi heinäkuun helteet 2025. Ohjeet ja neuvot olen kirjoittanut seitsemän vuotta nuoremmalle minälleni, jotta ihan jokaiseen kiveen ei tarvitsisi kompastua.

Työkaluja tutkimustyöhön eri aloilla on valtavasti ja kontekstiksi kerron, että olen tehnyt väitöskirjani Tampereen yliopistossa maastohiihtäjien astmasta. Aineistona oli noin 700 tutkittavaa ja suurin yksittäinen datatiedosto oli noin 50 megatavua eli kevyttä tavaraa nykypäivän tietokoneille. Raakadatana oli sähköinen kyselylomake.

Rauta

Ostin 15-vuotiaana ensimmäiseni Applen tietokoneeni ja olen käyttänyt niitä siitä lähtien. Omistin myös aikoinaan aivan ensimmäisen iPhonenkin, jota ei edes myyty Suomessa ja näillä laitteilla. Tästä omenoiden ekosysteemistä en ole luopunut.

Minimisuositukseksi koneesta kirjoitustyöhön ja helppoon, pienempien aineistojen koodailuun tänä päivänä riittää kaikkein halvin myynnissä oleva MacBook (Applen omalla M1, M2 jne suorittimella) ja tämän ohjeen olen antanut myös nykyisille ohjattavilleni. Lisäksi minulla on yksi 13” iPad.

Ohjelmistot

Lopullisen artikkelin valmisteluun käytin yliopiston tilaukseen kuuluvaa Microsoft Wordia ja kaikenlaiset esitykset valmistelin Powerpointilla. Exceliä käytin aluksi raakadatan muokkaamiseen ja avoimen tekstin datan luokitteluun merkeistä numeroiksi. Taitojen kehittyessä olen enemmän siirtynyt suoraan koodailemaan ja pyrkinyt olemaan koskematta raakadataan.

Viitteenhallintajärjestelmä kannattaa jo heti alussa valita oikein. Minulla on ollut käytössä Refworks ja Mendeley, kunnes viimein löysin Sen Oikean eli Zoteron. Se on avoimen lähdekoodin ohjelma ja samassa sovelluksessa pystyy myös säilyttämään kaiken kirjallisuuden pdf-tiedostoina.

Muistiinpanosovelluksia olen kokeillut useita. Tutkimustyön aloitin Applen omalla Muistiinpanot -sovelluksella (Notes). Tämän jälkeen kokeilin Evernotea, Notionia ja Officen muistiinpanosovellustakin kokeilin hetken opinnoissa.

Löysin kuitenkin itseni alla olevasta kuvasta ja lopulta palasin takaisin Applen muistiinpanosovellukseen, jossa on minulla on yli 2000 muistiinpanoa niin töistä kuin henkilökohtaisesta elämästä. Jokainen muistamisen arvoinen asia on lähtökohtaisesti siellä. Minulla on oikea paperinen muistikirja, mutta kopioin sinne lähinnä NFL-jalkapallotuloksia huomioineen sekä muita urheilutuloksia.

Kuva 1. En ole varma, kummassa päässä tätä väestön älykkyyttä kuvaavaa Gaussin käyrää tässä asiassa olen. Siitä olen kuitenkin toistaiseksi vakuuttunut, että yksinkertainen muistiinpano-ohjelma helpottaa työtä selkeydellään. Kuvan lähde

Koodailu

Väitöskirjaa valmisteleva oppii hyvin todennäköisesti uuden kielen ja usein se kieli on jokin ohjelmointikieli. Tampereen lääkiksessä opetettiin SPSS:n käyttö toisena opiskeluvuonna ja harjoituskurssi ja siihen liittyvä seminaarityö valmisteltiin tällä ohjelmalla. Käytin SPSS:ää myös ensimmäisen ja toisen artikkelin valmisteluun. Koin sen käytön kuitenkin hieman työlääksi ja kömpelöksi, koska esimerkiksi hyvien kuvien tekeminen artikkeliin on erittäin tärkeä osa tutkijan työtä.

Innostuin muutaman vuoden SPSS-ajelun jälkeen R-kielestä, joka on yksi suosituimmista tieteentekijöiden keskuudessa. Aineiston käsittely, analyysi ja julkaisukelpoisen materiaalin valmistelu onnistuu alusta loppuun asti Ärrällä ja lähdin uutta kieltä hiljalleen opettelemaan. Tekoälyn ja lähinnä ChatGPT:n tulo räjäytti koodiriviä per päivä -nopeuden. R-kieltä käytän RStudion kautta, joka on ilmainen pienessä mittakaavassa käytettynä.

Uudelle aloittavalle tutkijalle suosittelen aloittamaan heti R:n opettelun ja esittäisin tätä myös lääkiksessä opetettavaksi kieleksi. SPSS voi olla inasen helpompi, mutta R antaa enemmän. Toisaalta en ole käyttänyt vielä Pythonia…

Olen kuunnellut viisaampia ja kokeneempia koodareita ja hyvin usein toistuu ajatus, mikä itsellekin on hiipinyt mieleen: Opitko oikeasti kieltä ja kirjoittamaan, jos et itse kirjoita?

Tällä hetkellä rehellinen oma taitotaso on seuraava:

• Mitkä ovat pienen, paikallisesti säilytettävän aineiston käsittelyvaiheet raakadatasta valmiiksi tuloksiksi

• Mitä paketteja ja toimenpiteitä ja itse koodia pitäisi kirjoittaa

• Kun pyydän esim. ChatGPT:tä kirjoittamaan itse koodin, osaan tulkita, mitä missäkin tapahtuu

• Suurin puute: en välttämättä osaa nähdä, missä virhe tulee ja korjata sitä itse

• En tiedä, mitä en tiedä = jonkin asian voisi tehdä vielä paremmin ja tehokkaammin kuin mitä tekoäly ensimmäisellä kerralla ehdottaa. käsittely ja analyysiraakadatan tuonnista kuvan ja tulosten julkaisuun

Käytännön vinkkejä kirjoitustyöhön

Maksullinen tekoäly

Olen jo kahden vuoden ajan maksanut ChatGPT:stä ja minulla on käytössä ns. yritystilaus (noin 55 €/kk (hinta 7/25)) Suurin hyöty tulee koodailusta ja annan kuukausitilauksen hinnalle arvon jo parin tunnin istunnon jälkeen, koska tekoälyllä koodailu (huom. minun tasollani) nopeutuu huomattavasti.

Englannin kielen sparraukseen ja oikeinkirjoituksen tarkistamiseen tekoäly sopii siten, että se sujuvoittaa ja helpottaa tekstin ymmärtämistä. Tosin usein joudun ottamaan puolet pois ja esipromptina käytän usein “Act as a academic assistant writer to a grumpy, blunt and honest Finnish professor who knows not everything is certain”, jolloin teksti on lyhyempää ja selkeämpää.

Odottelen vielä sitä hetkeä, että tekoäly toimisi paikallisesti ja tietoturvallisesti siten, että voisin luovuttaa myös tutkimusdatan luettavaksi. Vielä näin ei voi olettaa ja toimia, vaikka ChatGPT lupaa olla käyttämättä yritystilaajien käyttäjätietoja ja syötettyä dataa kielimallien koulutuksessa. Jo tänään voi ladata muutaman kielimallin paikallisesti omalle koneelle pyöritettäväksi, mutta tehoa ei tässä kannettavassa kuitenkaan siihen vielä riitä.

Tutkimuspäiväkirja

Kirjaan itse kuukausitasolla yhteen jättimäiseen muistiinpanoon To do -listoja, yhden päivän aikana edistettyjä asioita ja ajan kuluessa kaikki tehdyt asiat ja havainnot jäävät muistiin. Lähtökohtaisesti en poista mitään, en edes suttuisia ajatuksia ja havaintoja.

TTS – Text to Speech, konelukijat

Koneääni on kehittynyt aivan hurjaa vauhtia ja parhaat mallit menevät jo aivan todesta, eivätkä juuri “väsytä” pitkiäkään aikoja kuunnellessa. Kuuntelen paljon koneääntä erilaisissa tilanteissa ja tällä hetkellä käytän useimmiten Applen omaa järjestelmiin intergroitua ominaisuutta eli Käyttöapua. Apple panostaa laitteiden käytettävyyteen ja yksi ominaisuus on näytön sisällön lukeminen. Esimerkiksi mikä tahansa kirja muuttuu äänikirjaksi, kun aktivoi tämän ominaisuuden. Esimerkiksi e-kirjaa lukiessa Kirjat -sovelluksessa Käyttöapu osaa vaihtaa sivua, joten puhelimeen tai tietokoneeseen ei oikeasti tarvitse koskea!

Maksullisia konelukusovelluksia on useita ja niistä olen kokeillut Speechifya, jossa lukijana toimi esimerkiksi Snoop Dogg ja Barack Obama. Sovellus oli kuitenkin jonkin verran buginen ja monipalstaiset PDF-artikkelit saattoivat olla jonkin verran vaikeita. Lisäksi hinta oli noin 12 dollaria kuussa, joten vuoden tilaus sai riittää (Kokeilin 2023–2024).

Lopuksi

Tietokoneita ja ohjelmistoja valittaessa kannattaa panostaa ohjelmia käytettäessä ei tarvitse itse odotella, vaan sinun komentojasi odotellaan. Lisäksi koen, että edellä käytetyt ohjelmistot ovat helppokäyttöisiä, jolloin niillä pääsee nopeasti alkuun ja syventymismahdollisuudet tehokäyttöön ovat hyvät.

Työn iloa!

Pyöräreissu Giroon – varusteet ja reittisuunnittelu

Kirjoitin tämän ajatellen itseäni ennen tätä hienoa matkaa kohti Italian ympäriajoa. Tässä tekstissä keskitytään varustukseen ja reittisuunnitteluun. Matkan vaiheet ja tunnelmat videolla voi kerrata Instagramista:

Ma 12.5: Pyöräily Lyypekki-Lilienthal 189,2km
Ti 13.5: Pyöräily Lilienthal-Osnabrück 148,9km + junamatka Osnabrück-Amsterdam 3h
Ke 14.5: Lepo/huoltopäivä Amsterdamissa (sisältää myös pyörien esittelyt)
To 15.5: Pyöräily Amsterdam-Gent 241,3km
Pe 16.5: Pyöräily Gent-Lille 112,6km + junamatka Lille-Pariisi 1h
La 17.5: Pyöräily 15km Pariisin läpi juna-asemalle + luotijuna Nizzaan 6h
Su 18.5: Pyöräily Nizza-Sassello 191,6km
Ma 19.5: Pyöräily Sassello-Carasco 125,2km
Ti 20.5: Pyöräily Carasco-Pieve Fosciana 141,9km
Ke 21.5: Pyöräily Pieve Fosciana-Modena 112,5km ja Giro d’Italian 11. etapin seuraaminen

Varustus

Meiltä kaikilta löytyi tallista sekä maantiepyörä että gravelpyörä. Vaikka matkasta olikin yli 95 % päällystettyä tietä, oli selvää, että ajokiksi valittaisiin gravelpyörät isompien renkaiden ja kiinnitysmahdollisuuksien vuoksi. Tilaa oli riittävästi ja majoitteita ei tarvinnut tällä kertaa kantaa.

Laukut

Laukkuja valittaessa panostettiin laatuun ja toivottavasti pitkään käyttöikään.

Riku: Taakse hankittiin Tailfinin alumiininen taakkateline ja päällä 18 litran laukku. Taakkatelinettä voi valmistajan sivuilla tuunata ja valitsin alumiinisen mallin ritsinpidennyksellä (Long top stay) ja mahdollisuuden kiinnittää sivulaukkuja, vaikka en niitä ostanutkaan vielä.

Etuhaarukkaan kiinnitettiin kaksi Ortliebin pussia à 4 litraa ja teline ruuvattiin kiinni kiinnityspisteisiin, helppo homma. Runkolaukkuna oli Tailfinin pieni laukku, jonka saa myös pienempäänkin pyörään. Sarvissa roikkui Raphan Explore tankolaukku, jolle en voi antaa suositusta hankalan vetoketjun vuoksi. Makella vastaava Rapha Bar Bag malli oli hieman siistimpi ja jopa edullisempi.

Raphalta oli myös bönthöpussi (Explore Stem Bag), johon saa karkkia, evästä tai vaikka ylimääräisen pullon helposti. Suositus millaiselle bönthöpussille tahansa pitkänmatkanpyöräilyissä.

Vaakaputken laukku oli Canyonin oma ja se oli liian pieni kooltaan helppokäyttöiseksi, vetoketju oli liian tiukka ja tila liian pieni. Sivusta seuraten sivulta aukeava Maken Tailfinin laukku oli näppärämpi tai yhtenä vaihtoehtona hankkii sitten koko vaakaputken mittaisen laukun.

Sisäpusseja oli kolmet, kengille yhdet ja likavaatteile yhdet. Kolmas oli ylimääräinen. Ortliebin laukkuihin sai tungettua tavaraa jo muutenkin niin hyvin, ettei sisäpussin tarvetta ollut.

Make: Takana myös Tailfinin tarakka ja 18 litran säkki, sivuille samat Ortliebin 4 litran pussit. Runkolaukkuna oli isompi Tailfin 5,3 litraa ja päällä sivusta aukeava Tailfin. Pakkauspusseja oli enemmän.

Late: Satulalaukku, tankolaukku 9 litraa ja 4 litran sivulaukut, kaikki Ortliebiltä. Tankolaukku oli hankala mekaanisten vaihteiden vaijereiden kanssa ja sopivaa asentoa ei löytynyt. Ilman erikseen hankittavaa laukunkannatintelinettä näin isoa tankolaukkua on vaikea käyttää näppärästi ja varsinkin kun jarrukahvojen väli on kapea. Hampurista hankittiin hieman pienempi SKS vaakaputkilaukku.

Kaikilla oli myös Ospreyn nyrkkiin mahtuva pikkureppu kauppa-asiointiin ja muuhun matkustukseen kuin pyöräilyyn.

Pyörät

Riku: Canyon Grizl 2022, SRAM eTap Rival 1x12, TerraSpeed 40 mm tubeless renkaat, Garmin Edge 1040 + Varia-tutka ja Favero Assioma poljintehomittari

Make: Cervelo Aspero 2021, SRAM eTap Force 1x12, TerraSpeed 45 mm tubeless, Garmin Edge 1050 + Varia tutka ja Quarq kampitehomittari

Late: Giant Revolt 2023, Shimano GRX 2x11, Cadex 40 mm tubeless, Garmin 840, Favero Assioma poljintehomittari

Maken Cervelo. Takana Ortliebin säkit ja Tailfinin tarakka. Matkalla Tailfinin varusteet tuntuivat hyviltä, jämäkiltä ja todennäköisesti tulevat palvelemaan pitkään.

Varaosat

• ennakkoon vahatut ketjut ja tarvittaessa ketjuöljyä

• ekstralinkkejä ketjuihin

• vaihtajan korvakkeet

• tubeless-litkua 120 ml matkapakkauksessa

• venttiilejä ja sieluja

• tubeless-paikkausaine (= kamelinpaska)

• nippusiteitä

Työkalut

• Rengastyökalut

• CO2-paukut ja minipumppu

• Kuusiokoloavaimet ja Torx

• Ketjunavausvälineet

Hygienia

• henkilökohtaiset lääkkeet

• ibuprofeeni ja parasetamoli

• antibiootit (Riku on lääkäri, ei välttämätön)

• teippiä

• SPF50 UVA/UVB lasten aurinkorasva

• Chamois Butter sekä ennen ja jälkeen ajon nivusiin hiertymien estämiseksi.

• Pyykinpesuainetta

Vaatetus ajoon

• yksi ajopaita ja alupaita

• pitkä ajopaita tai irtohihat

• Yhdet tai kahdet lyhyet ajohousut

• (irtolahkeet)

• sadetakki

• kypärä ja lätsä

• lyhyet ja pitkät hanskat

• 2 paria sukkia

Löhöilyyn

• 2 paria sukkia

• kolmet bokserit

• 1-2 T-paitaa

• Pitkä paita

• siistimpi ohut takki

• shortsit

• pitkät siistit housut

• lenkkarit soveltuivat ainoina kenkinä moneen tilanteeseen

Reitti ja sen valmistelu

Reitin hahmottelu alkoi aikataulusta ja Giron etapeista. Viimeisellä kisaviikolla olisi ollut Alppien vuorietappeja, mutta niihin ei ehditty. Sopivasti toiselle viikolle ke 21.5. oli reitin ensimmäinen 1. kategorian nousu San Pellegrino in Alpen päälle, jossa oli myös tämän vuoden Giron jyrkimmät kohdat yli 20 % jyrkkyydellä.

Matkaan oli n. 14 päivää aikaa ja matka alkoi lautalla Vuosaaresta Travemündeen. Laivan pyöräteline ei ollut kovin kaksinen ja meillä oli omasta takaa liinat sitomista varten. Lauttamatka sujui tyvenessä kelissä erityisen hyvin ja aloitti myötätuulisen matkan kohti Italiaa.

Laivan pyöräteline oli nurkassa kaikenlaisten pölyisten työkalujen ja koneiden edessä. Liinat piti olla omasta takaa.

Valmistelu

Stravan reittisuunnittelutyökalu on tehokas ja antaa yleensä hyvän reitin. Se on yleensä myös nopein joten hienot, syrjäisemmät ja rauhallisemmat tiet saattavat jäädä ajamatta. Siksi mahdollisuuksien mukaan hyödynsimme eurooppalaisia pyörävaellusreitistöä eli Euroveloa. Yksi reiteistä eli Eurovelo 3 kulkee Trondheimistä Pohjois-Espanjaan ja reitille liityimme 80 km jälkeen Hampurissa ja tätä ajoimmekin lopun ajan Saksassa.

Saksa pyöräilymaana

Pohjoisen Saksan maaseutu on rauhallista ja hyvin kaunista. Päällysteet ovat hyväkuntoiset ja suuren osan matkasta reitti meni peltoteillä. Soraa reitillä oli sopivasti ja mukavuuden kannalta 40 mm rengas oli tärkeä.

Isompien teiden vieressä meni kevyenliikenteenväylä, jonka leveys on maksimissaan puolet Suomen väylistä. Tämä oli tosin aivan riittävää. Ajotiellä ajettiin lopuksi melko vähän ja autoilijat olivat huomaavaisia.

Hollanti

Yksi alustavan reitin kiintopisteistä oli Amsterdam. Sinne saavuttiin junalla ja lähdettiin pyörällä. Pyöräilyinfra on Hollannissa massiivinen ja muitakin pyöräilijöitä on valtava määrä. Keskustasta lähtö aamulla klo 8 sattui pahimpaan pyöräruuhkaan, mikä sinänsä oli myös hauska kokemus.

Kohti Belgiaa ajettiin Amstel-joen vartta sekä laajojen peltojen, niittyjen ja kukkapeltojen läpi. Myötätuuli jatkui ja mäkiähän ei tietysti Hollannissa ole.

Belgia

Reitti Amsterdamista Gentiin piirrettiin Stravalla. Ensimmäinen kiintopiste oli Antwerpenissä, jota ennen reitti oli piirtynyt Grenspark Kalmthoutse Heiden kansallispuiston läpi. Täällä reitti meni käytännössä hiekkadyynin yli, joka piti taluttaen tunkata läpi muutama sata metriä. Eipä siinä, hauska kokemus, mutta Strava suositteli tätä pisteiden Amsterdam-Gent välille.

Antwerpenistä jatkettiin tietoisesti edelleen pidemmän kautta jokivartta pitkin kohti Gentiä ja haluttiin välttää hieman lyhyempi ison tien kevyenliikenteenväylä.

Yhteenvetona Belgian ja Hollannin pyöräinfra on hyvin kehittynyt, reitit on merkitty erittäin selkeästi ja sujuvuuteen on panostettu. Pyörätieverkosto on osin täysin erillinen autoista ja risteykset on erotettu alikuluilla tai muilla ratkaisuilla.

Ranska

Rajaseudulla matkattiin hetken matkaa Eurovelo 5:tä ja suunnaksi otettiin Roubaixin velodromi. En tiedä, oliko velodromi auki varsinaisesti yleisölle, mutta kierros silti siellä ajettiin! Reitille poimittiin vielä klassikkokilpailu Paris-Roubaixin toiseksi viimeinen 1,4 km mukulakiviosuus Willems à Hem. Tämä oli kisan mukulakiviosuuksien vaativuusasteikolla 2/5, mutta ei sekään helpolla päästänyt.

Lillestä lähdettiin kohti Pariisia ja siellä ajettiin kaksi siirtymää asemalta hotellille ja takaisin asemalle kohti Nizzaa.

Ranskan junissa pyöränkuljetus ei ole kovin yksinkertaista. TGV-luotijunaan ei omien hakujeni perusteella saa tuoda purkamatonta pyörää kuin Pariisin ja Lyonin väliseen junaan. Täten pyörä tuli purkaa ja pakata. Koska varustuksemme oli mahdollisimman kevyt, mitään pyöräsuojapussia ei otettu vaan ostimme elmukelmua, etukiekko otettiin pois ja koko mankeli pyöritettiin muoviin. Maksimitat puretulle pyörälle on 90 x 130 x 50 cm. Molemmilla kerroilla konduktöörit olivat hyvällä tuulella. Pyöränpakkaussuoritus oli hylätty, mutta kolme nuutunutta reppanaa pyörineen silti otettiin junaan. Omat liinat tulivat taas tarpeeseen. Suosittelen pyöräpussia ensi kerralle.

Check-in Pariisin asemalla.

Kohti Nizzaa. Pakkaussuoritus oli hylätty, mutta hyväntuulinen konduktööri otti veljekset silti junaan.

Italia

Nizzasta San Pellegrinolle piirrettiin ennen matkaa jo alustava luonnos, jossa käytäisiin muutaman kerran sisämaassa isompien mäkien yli.  Ranskan puolella Rivieralla ajettiin autotiellä koko matka ja Italiaan tultuamme Riveralla alkoi hyvin nopeasti melko uusi ja osin vielä vaiheessa oleva erillinen pyörätie, joka todennäköisesti oli vanhaa junaradan pohjaa. Tässä vauhtia riitti ja yhteensä sitä päästiin ajamaan n. 50 km. Tämän jälkeen palauduimme tienlaitaan ja liikenne alkoi jo rasittamaan. Ensimmäinen majoitus oli otettu Sasselloon, jonne noustiin 500 m ja sieltä vielä noin tonni noustiin lisää ennen laskua rantaan ja kohti Genovaa. Genovassa saimme tarpeeksemme Välimerestä ja muutimme reitin sisämaahan Mount Fascen kautta. Liikenne hiljeni heti ja ajajien jutut paranivat.

Seuraava majoitus oli Carascossa B&B:ssä, joka oli ehkä matkan mukavin ja kotoisin majoitus. Lyhyen rantakoukun jälkeen jätimme Välimeren viimeistä kertaa ja ajoimme Toscanan läpi kohti Giron reittiä Pieve Foscianassa. Viimeinen majoitus oli San Pellegrinon mäessä n. 100 m nousun jälkeen ja aamulla iskettiin matkaan kohti etappia.

Giron 11. etappi

Huipulle vievä tie suljettiin klo 11. Lähdimme n. 9.20 ja huipulla oltiin klo 11 aikoihin. Itse etappi alkoi klo 12 ja nousuun tultiin n. 13.30. Tien sulkeminen ei olisi estänyt tosin pyörällä polkemista ja ajajia oli liikkeellä aivan viimeisillä hetkilläkin jopa mainoskaravaanin aikana, joka tulee noin tuntia ennen kilpailijoita. Nämä kuskit saivat sekä autokolonnan tööttäilyä mutta myös fanaattista kannustusta. Meitäkin työnnettiin ahterista ja kannustettiin jyrkimpien 20 % nousukulmien yli polkiessa.

Maailman kaunein lippu San Pellegrinolla.

Autoja ja moottoripyöriä oli monta sataa. Tiellä tapahtui käytännössä koko ajan ja viimeisen auton mentyä kisayleisö tyhjeni hyvin nopeasti joko pyörillä, autolla tai kävellen pois. Tehokkain tapa poistua vuorelta on polkupyörä. Kaikki voi ohittaa ja puikkelehtiminen on helppoa.

Reittisuunnitelmaan oli varattu lento Milanosta, joten sinne siirtymiseen ja pyöränkuljetuspahvilaatikon hankkimiseen oli varattu yksi päivä. Laatikko löydettiin todella uskomattomalla tuurilla heti ensimmäisestä pyöräkaupasta Sportissimosta, josta laatikot saatiin ilmaiseksi ja kiitoksena tehtiin pienet varusteostokset. Taksinkin kohti majoitusta soitti mekaanikko. Vilpitön suositus!

Milano-Malpensalle siirtyminen ei ollut helppoa tulvien vuoksi ja juna+bussi kesti melko kauan. Helsinkiin päästiin ongelmitta ja pyörä on taas kasattu kuntoon.

Budjetti

Päätimme majoittua aina sängyssä, joten 12 vuorokauden matkassa majoitus kolmelle lomakauden ulkopuolella viime tingassa varattuna oli kuitenkin varsin edullinen ja alennusta listahinnasta sai n. 30 %.

Lauttamatkalla kannatti ottaa ateriapaketti. Ruokailut matkalla vaihtelivat. Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa hintataso oli Suomen tasoa. Ranskassa ja Italiassa oli hieman halvempaa.

Vanhan kirkon sorakierros – hiekkapyöräilyreitti läntisessä Keski-Suomessa

Pyörämatkailukeskuksen ja Traficomin rahoittaman Bikeland-sivuston kautta löytää reittejä ympäri Suomen. Monta kertaa kahvitunti onkin kulunut reittejä selatessa. Heinäkuussa 2024 lähdimme testaamaan Vanhan kirkon sorakierrostaKeski-Suomessa, joka on yksi uusimmista sivustolla. Jyväskylästä länteen kiertävä reitti on pituudeltaan yhteensä 440 km ja käy suurimmissa taajamissa. Matka on käytännössä kokonaan hiekalla, päällystettyä tietä oli miellyttävän vähäinen määrä ja isot tiet melkeinpä vain ylitettiin.

Sivuston reittikuvauksessa matkaan voisi mennä viikkokin, mutta tavoite oli ajaa riuskasti kolmeen päivään pysähtyen Keuruulla ja Jämsässä. Täten päivämatkat olivat noin 175 km, 175 km ja 105 km. Varustus oli mahdollisimman kevyt, koska yövyimme hotelleissa Viikinhovissa Keuruulla ja Hotel Jämsässä. Ajovaatteet olivat samat joka päivä, tavalliset korjausvälineet ja sisurit sekä olovaatteet illaksi. Kaikki tarvittavat varusteet mahtuivat isompaan satulalaukkuun. Retkikuntaan kuului minun lisäkseni etelämmässä enimmäkseen sorateitä kuluttava kollega.

Reitti oli hyvin piirretty ja sen sai gpx-tiedostona. Päivämatkoiksi reitti pilkottiin Stravassa ja tässä tulikin riski kömmähdykselle, joka kahdesti realisoitui. Tuodessa Stravaan gpx-tiedostot eivät välttämättä piirry aivan täydellisesti ja näin kävi n. 25 km kohdalla Humalamäessä sekä Himosta lähdettiin nousemaan olemattomia polkuja pitkin, vaikka alkuperäinen reitti olikin hyvin piirretty molemmissa kohdissa. Suosittelen hyvin huolellisesti vertaamaan reittiä alkuperäiseen, jos pilkkomista aikoo tehdä!

Matkareitti pysähdyksineen oli seuraava:

1. päivä 172 km, nousua 2292 m

Laajavuori 0 km
Uuraisten S-Market 60 km, kahvi ja leivonnainen
Multian Sale 134 km, kahvi ja leivonnainen
Bistro Fiilis Keuruu 166 km, alkupalaksi siivet 5 kpl, pääruoaksi Bistro Burger + olut (kiitokset rapeista siivistä ja pehmeästä sämpylästä!)
Hotelli Viikinhovi ja uinti järvessä 172 km

Kuten koko reitti, päivän etappi oli mäkistä soratietä suurimmaksi osaksi ja ennen Keuruulle saapumista oli jonkin verran tekninenkin hiihtoladunpohja avokalliolla.

2. päivä 178 km, nousua 2040 m

Petäjäveden K-market 47 km
Hallin K-market 137 km
Hotel Jämsä ja Nesteen makkaraperunat 178 km

Päivän etapilla korostui hiljaisuus. Asutusta on hyvin vähän ja tielläkulkijoita on melko vähän. Reitin kävijälaskuriksi piirsimme Stravaan Vanhan kirkon sorakierroksen luontolenkki –nimisen segmentin Heräjärven rantaan luonnonsuojelualueelle. Toistaiseksi neljä suoritusta!

3. päivä 105 km, nousua 1544 m

Jyväskylään pysähtymättä. Selkeästi mäkisin etappi ja tiet olivat hieman leveämpiä pl. Muuramessa viimeinen koitos Sääksvuoren päälle yhtä polkua.

Matkalla oli useita ralleista tuttuja erikoiskokeita. Urria, Leustu, Ouninpohja ainakin kyltin muodossa tuli vastaan. Ouninpohjan soratie jäi erityisesti mieleen. Tie on poikkeuksellisen leveä, huippukuntoinen sekä koko matkalta molemmin puolin 5 m tiestä kulkee rallikansan tallaama polku.

Koko reittinä Vanhan kirkon sorakierros tarjoili monipuolisesti erilaisia sorateitä ympäri läntistä Keski-Suomea leveästä rallipolusta muutamaan kapeaan polku-uraan. Kohokohdat olivat 9-tien itäpuoli 30 km ennen Jämsää, Sääksvuori Muuramessa sekä sorateiden tarjoama hiljaisuus. Suurimmaksi osaksi saa olla aivan itsekseen. Kiitämme Bikelandin tekijöitä hyvin piirretystä urasta ja varmasti retkeily jatkuu uusilla reiteillä pian!

How to Win in Ruka World Cup Sprint – The Battle of the Final Hill

A compilation video on one of the longest running sprint races in the Cross Country World Cup, the Ruka sprint. The video presents finals from 2009, offering insights into key moments and strategies where races are often decided on the final hill.

In the 17-year history of Ruka sprint and 34 finals, 24 of them could still be found on YouTube. Despite the track is short, it is one of the toughest: the last minute is everything.

150 m long final uphill with 14% incline leading to the stadium is a run for the money. Most of the races are decided in that hill and only sometimes the leader has changed in the final straight.

The tempo has changed massively through the years. The demands in strength and agility have increased speeds specifically in running up the hill and hammering that double poling in the final straight. The tactics have been always quite simple: have a good spot before the hill and then the strongest will (almost) always win.

All Winners in Ruka Sprint through the years:

2022-2023
Emma Ribom
Johannes Hoesflot Klaebo

2021-2022
Maja Dahlqvist
Alexander Terentev

2020-2021
Linn Svahn
Erik Valnes

2019-2020
Maiken Caspersen Falla
Johannes Hoesflot Klaebo

2018-2019
Yulia Belorukova
Alexander Bolshunov

2017-2018
Stina Nilsson
Johannes Hoesflot Klaebo

2016-2017
Stina Nilsson
Pal Golberg

2015-2016
Maiken Caspersen Falla
Sondre Turvoll Fossli

2014-2015
Marit Björgen
Eirik Brandsdal

2013-2014
Justyna Kowalczyk
Eirik Brandsdal

2012-2013
Marit Björgen
Nikita Kriukov

2011-2012 (videos missing)
Marit Björgen
Teodor Peterson

2010-2011
Marit Björgen
John Kristian Dahl (video missing)

2009-2010
Justyna Kowalczyk (video missing)
Ola Vigen Hattestad

2008-2009 (videos missing)
Petra Majdic
Ola Vigen Hattestad

2007-2008 (videos missing)
Petra Majdic
Johan Kjoelstad

2006-2007 (videos missing)
Petra Majdic
Jens Arne Svartedal